Haastattelut

Hundred Million Martians – Vähemmän angstia, enemmän tanssia!

Hundred Million Martians on uusi iloinen yllättäjä Suomen Turusta. Mitä porukkaa, millä asialla? Kysymyksiin vastaili Jyrki Martian.

Kuinka Hundred Million Martians on onnistunut pysyttelemään niin hyvin poissa julkisuudesta? Nimi on tuttu varmasti monelle, mutta tuntemukseni mukaan kovin moni ei tiedä minkälaista musiikkia bändi soittaa. Kertokaa lyhyesti Suomen kansalle mitä porukkaa, millä asialla?

– No suoranaisesti tahallamme ei ainakaan ole yritetty julkisuutta vältellä. Siihen on varmasti monenlaisia syitä resurssien puutteesta omaan laiskuuteenkin. Kyllä tässä kovasti on yritetty. Lyhyesti HMM on kauniisiin melodioihin, tarttuviin kertosäkeisiin, isoihin kitaravalleihin, heleisiin stemmalauluihin ja tamburiiniin keskittyvä viisikko Suomen Turusta!

Tunnetteko kuuluvanne johonkin tiettyyn sceneen/tiiviiseen genreen?

– Jaa, ei oikeastaan. Välillä meitä on yritetty niputtaa jos jonkimoiseen genreen ja välillä on yritetty sitä itsekin, mutta tosiasiahan lienee, että suurin ongelmamme ehkä näkyvyydenkin kannalta on putoaminen monen tyylin välimaastoon. Poppareille liian rokkia, rokuille liian poppia, punkeille liian poppia ja niin pois päin. Täällä Turussahan on kyllä henkilöinä hengattu laajalti ja mielellään paikallisen pop-skenen kanssa, mutta ei meillä musiikillisesti yhtyeenä niiden kanssa ole niin kauheasti yhteistä.

Mistä hauskankuuloinen bändinnimi on peräisin?

– Se on peruja yhdestä meidän ihan ensimmäisistä kappaleistamme takavuosilta. Sitten kun ensimmäistä demoa oli tehty ja sitä piti johonkin lähetellä, piti joku nimikin keksiä. Tuo sitten samannimisestä laulusta valittiin. Ajateltiin, ettei se ainakaan ole liian pitkä, ihan mahdotonta sitä olisi kirjoittaa vääriin, kaikki muistaisi sen heti kertakuulemalta ja muutenkin se mahtuisi nasevasti vaikka kännykän logoksi!

Mistä otatte vaikutteita? Onko kollektiivisia suosikkibändejä?

– Ei taida ihan kollektiivisia suosikkibändejä olla, sellaisia mistä kaikki olisi ihan suu vaahdossa sauhuamassa. Toki sellaisia on mistä kaikki jossain määrin tykkää. Vaikutteetkin vaihtelee rajusti. Ja vaikka minkämoista biisiä yrittäisi vääntää, niin loppupeleissä se kuulostaa aina Martiansilta. Kaikki ollaan kuitenkin aktiivisia musadiggareita ja hehkutellaan toisillemme treeneissä uusista löydöistä!

Solid Rock Planet on mielestäni iloista, elämänmyönteistä musiikkia ja harvinaista Suomessa. Mistä biisit kertovat, kun ette laula menetetystä rakkaudesta, itsemurhasta ja siitä kun seinät kaatuu päälle…vai laulatteko?

– No ei lauleta, ainakaan pahemmin, tällä levyllä. Tässä oli taustalla sellainen vähän päätöskin, kun edellinen Mars Bars -levymme menin vähän sellaiseksi turhankin ankeaksi tilitykseksi, että tällä kertaa tehdään oikein railakas bilelevy. Koska tosiaan kaikki muut tällä tekee sellaista ahdistusmusaa, niin ajateltiin kerrankin tehdä jotain reipasta perseenkeinutusmeininkiä. Että kerrankin laulettaisiin niistä hyvistä hetkistä, eikä aina niistä jolloin juuri seinät kaatuu päälle. It’s All Yeah!

Voisin kuvitella biisinne toimivan hyvin livenä. Minkälaisia kokemuksia on keikoista jäänyt?

– Kyyyyllä toimii, jos kolmen kitaran vallia etenkin saa tarpeeksi luukuttaa. Kaikki keikat ei tietenkään voi olla ihan maailman parhaita, kyllä välillä on sellaisiakin, että tekee mieli ruveta vääntämään niitä synkempiäkin tekstejä. Mehän keikaillaan aika maltillilisesti, mutta toki mielellään tehtäisiin enemmänkin. Kyllä yleensä hyvät bileet pystyyn saadaan!

Mitkä ovat HMM:n tavoitteet ja tulevaisuudensuunnitelmat?

– Me otetaan aika rauhallisesti eikä lähdetä toivomaan kuuta taivaalta. Toki me se kuukin otetaan, jos sitä tullaan tarjoamaan. Toivottavasti tässä saadaan tehdä vielä lisää levyjä, saadaan tehdä keikkoja ja tapahtuu kaikkea kivaa, vaikka ulkomaidenkin suhteen. Plastic Passionin kanssa on ollut puhetta akustisesta kantrisplittiseiskasta Cheerleaders Unitedin kanssa, että tässä nyt sitä lähinnä tällä hetkellä jännityksellä odotellaan, että toteutuuko se.

Onko jäsenillä bändin ulkopuolista elämää, eli mitä harrastatte? Hengaatteko porukalla muutoin kuin bänditreeneissä?

– Ainahan noihin joihinkin törmää, jos baariin menee. Ihan kovin hyvin ei ole toistaiseksi elättänyt tämä bänditouhu, joten kaikenlaista joutuu itse kukin tekemään henkensä pitimiksi. Ja tosiaan baarissa on joskus harvoin käyty, vaikkei siellä olisi omaa keikkaakaan.

Loppuun voit kertoa kaikille, miksi kaikkien kannattaa tutustua poppooseen nimeltä Hundred Million Martians?

– Jos pitää kovaäänisestä kitaramusiikista, jossa on kauniita melodioita, tarttuvia kertsejä, heleitä stemmoja ja paljon sitä tamburiinia, niin kannattaa vaivautua. Kannattaa vaivautua myös keikalle tsekkaamaan, jos osuu lähikulmille. Siellä saa saman myös näköhavainnon kera, paitsi että sitä tamppia ei soita siellä keikalla kukaan.

Bändin tapaa lauteilta ensi keskiviikkona, eli 27.10, Turun Klubilla yhdessä Cheerleaders Unitedin ja Ben’s Diapersin kanssa – Kaikki paikalle.

Haastattelu julkaistu : 2004-10-25
Kirjoittaja : Juha Luomala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua

Tämäkin sivusto käyttää "keksejä" ja siitä pitää EU-lakien mukaan kertoa myös käyttäjille. Käyttämällä sivustoa hyväksyt sen. Emme me niitä tietoja oikeastaan mihinkään käytä, mutta Googlen mainoksia niiden avulla kohdennetaan paremmin.