Haastattelut


Bitch Alert - Kullannuppuja tappamassa


Helsinkiläinen Bitch Alert on viimein saamassa myös Suomessa jonkinlaista liikehdintää aikaiseksi. Bändin kolmas albumi Kill Your Darlings julkaistiin muutama viikko sitten, ja sen voimin bändi nappasi itselleen toisen Suomen virallisen listavisiitin. Kill Your Darlingsilta julkaistu single Late Night Lullaby ehti aikaisemmin kiilata aina sinkkulistan kärkikymmenikköön asti. Kävimme vihdoinkin tapaamassa bändiä. Helsingin Kaapelitehtaalla eräänä hieman sateisena lauantaina pöydän toiselle puolelle istahtivat bändin vokalisti Heinie ja basisti Kimmo.

Bitch Alert ei ole edellisillä albumeillaan saanut suuren yleisön huomiota, vaikka se onkin kotimaisen rocklehdistön hyvässä huomassa ollutkin jo alkutaipaleestaan asti. Bändin parin vuoden takainen loistava Songs for Your Wedding –ep oli henkilökohtainen ensikosketukseni bändiin, ja kyseisestä levystä lähtien bändi onkin tasaisen tappavaan tahtiin huutanut itseään aina vain pysyvämmin ihmisten aivokuoriin.

Kill Your Darlings piti alun perin julkaista jo viime keväänä, mutta sitten Englannissa alkoi tapahtua kummia, ja uuden levyn julkaisu päätettiin siirtää syksyyn. Englantilainen rocklehdistö innostui tästä räkäistä, mutta kaunista punkrockia vääntävästä triosta oikein tosissaan. Käytännössä kaikki suuret mediat Kerrangista, Metal Hammerista ja Rock Soundista alkaen ovat hehkuttaneet bändin …Rriot-kakkoslevyä ja keikkoja.

- Parista arvostelusta ainakin olen lukenut, että herran jumala mitä skeidaa. Helvetti, mikä nainen niillä tuolla huutaa, eihän tätä jaksa kuunnella. Eräässä keikkaraportissa oli jutun kirjoittaja ilmeisesti nähnyt vain viimeisen biisin keikasta, koska jutussa oli niin, että eihän se Heinie soita edes kitaraa. Meillä kun on sellainen perinne, että viimeisen biisin ajaksi mä heitän kitaran syrjään. Tekstissä oli vain, että jotain jätkiä paikkaamassa sitten livenä, että ihan paskaa. 98% positiivista noissa jutuissa on kuitenkin ollut, mikä on mielettömän hyvä juttu, summaa Heinie.

- Ehkä niiltä on loppunut rahat eikä niillä tule enää ne kilpailevat lehdet toimistolle, irvailee Kimmo englantilaisen lehdistön tapaa poimia yksi bändi kerrallaan valokeilaan, mutta niin että jokaisella lehdellä on oma suosikkinsa.

- Ilmeisesti Kerrangissa ei ainakaan lueta Rock Soundia, kun meiltä pyydettiin alastonkuvia Kerrangiin. Tuli vähän sellainen hetkonen-fiilis, että mehän tehtiin tämä jo kerran Rock Soundiin. Hmm, kato ne on tyttöi hei, otetaan alastonkuvia, lisää Heinie.

- Ne kaikki kuitenkin luulee siellä, että me ollaan kolme tyttöä. Yleensä aina joku pelästyy, kun mä tulen paikalle, kuittaa Kimmo.

Matkustan ympäri saarimaan

Positiivisen palautteen innoittamana bändi matkusteli viisi viikkoa ympäri Englantia vastikään uudelleen kasatun 3 Colours Redin kanssa. Pidempi yhtämittainen rundi oli Bitch Alertin ensimmäinen, joten uutuuden viehätystä oli ilmassa.

- Uusi, opettavainen ja aivan ihana kokemus. Pariksi päiväksi jos oltaisi päästy himaan, niin kaikki olisivat olleet valmiit lähtemään uudestaan. Etenkin tytöt. Kivahan se on reilut neljä viikkoa asua bussissa kymmenen miehen kanssa. Vaikka muutamassa paikassa alkoi pikkasen tökkiä se, ettei ollut aina edes bäkkäriä, suihkuista puhumattakaan, muistelee Heinie.

- Jossain välissä muistaakseni oli kolme neljä keikkaa putkeen, ettei päästy edes suihkuun välillä. Alkoi olla vähän kankea aina aamulla. Kunnon peltipaita päällä. Haju oli välillä lievästi sanottuna kuvottava. Jukalla (bändin keikkakitaristilla) oli vielä sellainen onnenpaita, joka haisi aivan hirveälle. Jonkun keikan jälkeen eräs tyttö näki meidät yleisön joukossa ja kysyi ensin Jukalta, saako hän halata. Sen jälkeen hän kätteli meitä. Taisi riittää yksi syli, muistelee Kimmo.

Vaikka 3 Colours Red ei musiikillisesti aivan lähellä Bitch Alertia olekaan, tuntee bändi kuitenkin hyötyneensä yhteisestä kiertueesta.

- Se oli kyllä tosi mukavaa, että saatiin myös niitten yleisöä mukaan. Se palveli hyvin juuri meitä. Olihan siellä tietenkin niitä meidän täriseviä fanejakin mukana, jotka saattoivat tykästyä myös 3 Colours Rediin. Kyllä nekin rääkyvät samalla tavalla, kertoo Heinie.

- Punkkiahan nekin räpeltävät, tarkentaa Kimmo.

- Nimenomaan räpeltää. Ei se Chris McCormack kitaraa osaa soittaa. Sen takiahan ne joutu pitää välivuosia, kun piti käydä soittotunneilla, hihittelee Heinie.

Kullannuppuja tappamassa

Uutta Kill Your Darlings -albumia bändi lähti työstämään tutussa porukassa, kun levyn tuottajaksi napattiin Superchrist-yhtyeen vokalisti-kitaristina tunnettu multitalentti Mikko Lohenoja.

- Ekaa kertaa meillä oli kasassa oikea unelmatiimi. Mikkohan on tehnyt meidän kanssa kaikenlaista ekoista demoista lähtien, ja meidän soundi on hänelle hyvin tuttu. Kun lisäksi on vain tuttuja ihmisiä ympärillä, niin on helppo työskennellä. Saa helpommin omat ideat perille. Levystä varmasti saatiin myös enemmän sen kuuloinen, mitä lähdettiin hakemaan, summaa Heinie.

- Mikolla on suunnilleen samanlaiset visiot siitä, miltä me haluamme kuulostaa, ja kun hän on lisäksi kaveri, niin on helpompi saada perille se mitä haetaan. Ei tarvii ihan rautalangasta vääntää. Kolmannen levyn kohdalla tuo studiotyöskentely on myös jo niin tuttua, että tietää mitä siellä voi tehdä ja mitä ei, lisää Kimmo.

Levyn tekoa aloitettiin jo yli vuosi sitten, kun ensimmäisiä demoversioita levystä alettiin kyhätä kesällä. Nauhoituksistakin on kulunut jo reilusti yli puoli vuotta.

- Joulukuussa nauhoitettiin tuo levy ja tammikuussa se jo miksattiin. Ideoita on hiottu kuitenkin pitkin viime syksyä. Varsinaiseen tekoprosessiin ei enää sitten mennytkään kuin korkeintaan kahdesta neljään viikkoa. Riippuu vähän miten laskee. Me ollaan aika nopeita studiossa nykyään, kertoo Heinie.

- Taitaa kolme ottoa olla aika standardi nykyään. Jää vielä riittävästi räkää väliin, lisää Kimmo.

- Se täytyy sanoa, että mitään autotuneja ei tuossa ole käytetty. Toisin kuin esimerkiksi Red Hot Chili Peppersillä. Siitä mulla olisi kyllä niin paljon sanottavaa. Hitto, se laulaa huonosti livenä ja levyt on kuitenkin aina niin ihania, korostaa Hienie miettien alkaako paasata chilipippureista enemmänkin. Tällä kertaa jätettiin provosointi väliin, mutta pidetään mielessä jatkoa ajatellen.

- Ne ei ole ilmeisesti vielä tajunneet ottaa mukaan keikalle sitä autotunea. Vois olla kädessä sellanen nappula, millä voi muuttaa korkeuden. Vois laulaa kaiken samalla korkeudella, suunnittelee Kimmo.

Uuden levyn kansitaide tuo mieleen väistämättä White Stripesin, eikä toisaalta amerikanlippu-mielikuva ole yhtään enempää punk. Heinie tyrmää kritiikin melko suoralta kädeltä.

- Miika Saksi ne on tehnyt, musta ne on parhaimmat mitä meillä on ollut koskaan. Mulle tulee siitä mieleen Marianne-paperi, mutta ei kommentoida sitä sen enempää. Fazer saa kuitenkin alkaa sponssata meitä, ennen kuin mainostetaan enemmän, kuittaa Heinie.

- Mieluummin Marianne-paperi kuin Amerikan lippu, lisää Kimmo.

Levyä ensimmäistä kertaa kuunnellessani yhdeksännen biisin kohdalla korvat herkistyvät Heinien rääkäistessä ilmoille tylyn ilmoituksen ”my boyfriend is a fucker”. My Boyn tarina kertoo poikaystävästä, joka on hieman liian kiinnostunut parhaasta tyttökaverista. Onko tämä mahdollisesti tositarinaa?

- Sanotaan näin, että se on enteellinen. Biisin sanat on kirjoitettu ennen kuin mitään tapahtui, mutta ei siitä sen enempää, raottaa Heinie hieman.

Biisissä on todellista sinkkuainesta juuri sen huomiotaherättävyyden ansiosta, mutteivät taitaisi radioihmiset olla tuon fuck-sanan takia kovinkaan innoissaan.

- Pitäs käyttää sitä piippiä joka kohdassa. Se olis aika kivan kuulonen biisi sellaisena. Ja tuo on vielä karsittu versio, muistuttaa Kimmo.

- Tuon biisin sanat olivat alunperin puhtaasti tyyliin fuck you motherfucker, fuck you, fuck you, fuck you motherfucker, fuck you jne. Mikko (tuottaja) kuitenkin opasti, että jos tekisit siihen edes jollain tapaa fiksummat sanat, niin ehkä me voidaan ottaa tämä mukaan myös levylle.

Levyn sarkastisuus kumpuaa paikoitellen niin yli äyräiden, ettei se voi jäädä keneltäkään huomaamatta. Onko elämä niin kovaa, Heinie?

- Se on tätä meikäläisen henkistä kasvua tai typistymistä. Mitä enemmän näkee elämää, niin sen sarkastisemmaksi se menee, kertoo Heinie.

Loistava esimerkki sarkasmista on levyn Where’s My Happiness –raita, joka kasvattaa Bitch Alertin uskontoa ei-niin-hellästi-koskettavien biisien määrää yhdellä.

- Joo, Jesse haluu tällä kertaa fillarin. Se on tämä helvetin ateisti, joka istuu tässä pöydän toisella puolella avautumassa. Sanoitukset ovat välillä hieman ironisia. Jesushan on kaunis nimi. Ideana tuossa biisissä on kuitenkin ennemmin se, että onnea ei voi ostaa ja sielua ei voi myydä, selventää Heinie biisin tarinaa.

Ei 5-vuotissuunnitelmia

Bitch Alert pistäytyy lähiaikoina pariin otteeseen ulkomailla ns. showcase-keikoilla. Narttuvaaran saavat kokea niin Berliinin PopKomm- kuin Manchesterin In the City –tapahtumat. Kotimaan ympäri kahlaaminen on kuitenkin seuraava projekti. Ensi kuun alusta alkava rundi Incredible Nothingin, Luomakunnan ja Rattaan kanssa käy läpi useimmat kotimaiset ”isot” kaupungit.

Kysymykseen missä Bitch Alert on viiden vuoden päästä, ei Heinie vastaa muuta, kuin ettei bändi tee 5-vuotissuunnitelmia.

- Emme me kulumallakaan mihinkään lähdetä. Tavoitteena on päästä katselemaan hieman ulkomaitakin ja tietenkin Suomea, vaikka se tuntuukin olevan hemmetin vaikeaa. Se on kumma, että Lontooseen kyllä pääsee, mutta Ouluun ei sitten millään. Lontoo on nykyään jo niin paljon lähempänä, ja se on vielä halvempaakin. Parin vuoden päästä tehdään toivottavasti vielä parempia biisejä ja ollaan saatu neljäs levy pihalle, peilaa Heinie kuitenkin tulevaa.

Jos seuraavaa levyä ei parin vuoden päästä ole saatu pihalle, pitää bändiä todennäköisesti onnitella maailmanvalloituksesta, koska aikaa ei silloin ole jäänyt levyn työstämiseen. Kill Your Darlingsin avulla ovet ovat ainakin lukitsemattomia. Peteliusta lainaten toivotamme turvallista matkaa.


Kotisivu: www.bitchalert.org
Julkaistu: 2004-09-16
Toimittaja: Tero Kallio