Haastattelut


Final Dawn - Nanoteknologia ja verta tihkuva taivas


LMSN sai kunnian haastella vastikään debyyttinsä julkaissutta Final Dawnia, joka on eittämättä yksi tulevaisuuden suurista kotimaisen kuolonmetallin nimistä. Kysymyksiin vastailivat kitaristi Leiviskä, rumpali Törmänen sekä laulaja-kitaristi Mattila.

Tervehdys täältä LetsMakeSomeNoisen toimituksesta! Kuinkas Final Dawn -leirissä hurisee?

Leiviskä: Kiitokset kysymästä! Hyvin täällä menee. Ollaan tehty haastatteluja ja odotellaan seuraavia keikkoja. Uusien biisien tekoa on myös aloiteltu.

Final Dawn on kohtuullisen uusi tulokas Suomen metallisella taistelutantereella. Voisitteko hiukan valottaa yhtyeen menneisyyttä?

Leiviskä: Final Dawn on perustettu kesällä 2000 kitaristi/laulaja Vesa Mattilan, rumpali Mikko Törmäsen sekä silloisen basistin toimesta. Itse liityin bändiin keväällä 2001, jonka jälkeen tehtiin ensimmäinen demo. Loppukesästä 2001 basistia ei enää näkynyt, joten otettiin Toni Laine tilalle. Kokoonpano on siitä asti pysynyt samana. Aggression Overdrive -promo tehtiin syksyllä 2001. Sillä saatiin levytyssopimus Rage Of Achillesilta Englannista. Viiden biisin mini-cd nauhoitettiin tammikuussa 2003 Sonic Pump Studiolla. Yhteistyö Rage Of Achilllesin kanssa päättyi kuitenkin ennen mini-cd:n julkaisua. Kovan promootion tuloksena hollantilainen Karmageddon Media kiinnostui bändistä syksyllä 2003. Saman vuoden marraskuussa allekirjoitettiin diili Karmageddon Median alalafkan New Aeon Median kanssa ja käytiin nauhoittamassa Sonic Pumpilla kolme uutta biisiä. Under The Bleeding Sky -levy julkaistiin reilu kuukausi sitten.

Under the Bleeding Sky on debyyttijulkaisunne. Millaisia fiiliksiä omien tuotosten julkaiseminen teissä herättää?

Leiviskä: Kyllähän tämä tietenkin helvetin hienolta tuntuu! Tämä on joka jätkälle ensimmäinen virallinen julkaisu ja tämän eteen on tehty kovasti töitä. Ja vielä se, että tämän levyn julkaiseminen oli aika pitkällinen prosessi ja välillä meinasi usko loppua. Kokemukset Rage Of Achillesin kanssa opettivat kuitenkin paljon, joten eipä tässä hirveästi olla juhlittu. Lähinnä odotellaan milloin hommat kusee uudemman kerran…

Levyn julki saaminen oli käsittääkseni hyvin vaikea prosessi? Ilmeisesti teillä oli jonkinlaisia levy-yhtiöllisiä vaikeuksia?

Leiviskä: Kyllä vain. Rage Of Achillesin piti siis julkaista tämä viiden biisin mini-cd keväällä 2003, mutta siinä tuli sitten erimielisyyksiä ja muutenkaan meillä ei missään välissä homma toiminut sen lafkan kanssa. Yksissä tuumin RoA:n kanssa purettiin sopimus. Nuo ajat menivät hieman synkissä merkeissä. Mutta omaan matskuun uskottiin ja olihan se helpotus kun New Aeon Medialle päästiin. He pyysivät, että nauhoitettaisiin lisää biisejä, jotta voitaisiin julkaista Under The Bleeding Sky täyspitkänä ja sen me teimme.

Oletteko tyytyväisiä tämänhetkiseen yhtiöönne ja sen toimintaan?

Leiviskä: Erittäin tyytyväisiä voidaan olla. Ensinnäkin he ovat mainostaneet levyä eri maiden metallilehdissä. He painattivat myös muutaman sadan kappaleen painoksen promolevyjä, joita ovat lähetelleet eri medioihin ympäri maailmaa. Ollaan sen myötä saatu tehdä haastatteluja, ja arvosteluja on ollut paljon. Levyn julkaisusta on vasta kuukausi, joten ihan positiiviselta näyttää.

Mennään aiheessa itse levyn sisältöön ja aloitetaan lyriikkapuolesta. Suomalainen synkkyys tuntuu olevan suuressa roolissa sanoitustenne maailmassa, mutta löytyykö vaikutteita myös muualta? Entä onko ketään kirjoittajaa, joka jollain tapaa toimisi esikuvana?

Törmänen: No, itselläni päässä pyörii aluksi jonkinlainen tarina, jota yritän saada väännettyä lyriikan muotoon. Monesti niistä tulee ihan hirveää kuraa, mahdollisimman ei-huonot sitten annetaan muille jätkille arvioitavaksi. Onpa niistä joku päätynyt levyllekin ja seuraavallekin on jotain varastossa. Esikuvia ei varsinaisesti ole mutta suuresti olen pitänyt A. W. Yrjänän teksteistä. Ne pistävät ajattelemaan.

Mattila: Sanoitusten tekeminen on enimmäkseen yhtä tuskaa, tosin joitakin poikkeuksia on ollut kun olen tehnyt johonkin biisiin sanat viidessä minuutissa. Yleensä homma menee kuitenkin niin, että jos teen itse sanat biiseihin, mulla on biisiin musa valmiina ja yleensä jonkinlainen ”visio” minkälainen laulu siihen suunnilleen tulisi ja biisillä on myös ns. sielu, josta sanojen teema kumpuaa salaperäisesti... Hankala noita juttuja on pukea sanoiksi, koska yleensä jutut vaan tulee enkä niitä kovin tietoisesti työstä. Esikuvia lyriikkapuolella ei ole.

Millainen prosessi säveltäminen on Final Dawnille? Miten esimerkiksi Under the Bleeding Sky -levyn biisit ovat syntyneet?

Leiviskä: Suurin osa Under The Bleeding Sky -levyn riffeistä on tullut Veskulta (Mattila), loput multa. Yleensä jompikumpi tuo reeneihin uutta matskua tai ensin katsellaan riffejä Veskun kanssa kahden. Mutta siinä vaiheessa kun raakileet päätyvät reenikämpille, niin koko bändin voiminhan ne muuttuvat ihan helvetisti. Toni (Laine, basso) ja Mikko (Törmänen) ovat myös suuressa roolissa biisin rakenteen ja sovituksen muotoutumisessa.

Mattila: Niin, syntyneet biisithän ovat monen osan summa. Eli yleensä minä työstän tietynlaisen perusrungon biisille, joka hyvin harvoin on se lopullinen biisi. Treeneissä sitten kokeillaan, otetaan pois riffejä/osia, lisätään jotain juttuja, sooloa tai muuta liidiä sopivaan paikkaan, siitä se aina rakentuu. Joskus nopeastikin, joskus jotain biisiä hiotaan kuukausikaupalla. Tärkein juttu varmaan on kuitenkin sama asia kuin sanoitusten kanssa, että mulla on työstettävästä biisistä tietynlainen visio, jota sitten tavoittelen kun biisiä sovitetaan koko bändin soitettavaksi, ja jos ei olla tyytyväisiä, silloin biisiä pitää muuttaa jollakin tavalla.

Entä mistä kaivatte musikaalisen innostuksenne?

Mattila: Musikaalinen innostus taitaa tulla tuolta oman mielen sopukoista, en mä biisiä tehdessä mieti mitä olen kuullut tai miten joku muu tekisi tän jutun. Homma toimii kun biisiä tehdessä tulee semmoinen sairaan hyvä fiilis, vähän niin kuin olisi pienessä nousuhumalassa tai jotain. Joskus on aikoja, että tuohon olotilaan pääsee helpostikin, mutta joskus taas se soittelu on vain soittelua ilman sen kummempia viboja. Tottahan se kuitenkin on, että kun elämä menee päin persettä, kuten yleensä menee, niin biisejäkin syntyy silloin enemmän.

Millaista palautetta olette saaneet debyytistänne tähän mennessä?

Leiviskä: Levyn ostaneilta palaute on poikkeuksetta ollut erittäinkin positiivista, mikä on tietenkin helvetin mukavaa. Arvosteluja on puolestaan tullut aivan laidasta laitaan. On mielenkiintoista lukea kuinka erilaisia ajatuksia levy ihmisissä herättää. Jotkut huonot arvostelut on tullut siitä, että arvostelija on luullut, että kyseessä on alun perin ollut viiden biisin demo, johon on vain nauhoitettu lisää biisejä. Kaikkiahan ei tietenkään voi eikä pidä miellyttää. Ja eihän se meidän tarkoitus olekaan. Vanhan kliseen mukaan tehdään sellaista musiikkia mikä syntyy meiltä luonnostaan ja mitä halutaan tehdä!

Palataan ajassa taaksepäin ensiteoksenne nauhoituksiin. Millainen kokemus ensilevyttäminen oli Final Dawnille? Mitä jäi mieleen positiivisina asioina? Entä negatiivisina?

Leiviskä: No, niitä negatiivisia asioita itse nauhoituksista ei sen kummemmin ole. Tammikuun sessiossa mieleenpainuvinta oli Nino Laurenteen koko viikon kestänyt ripuli. Marraskuun sessiosta mieleen jäi studion Mesa Rectifier -vahvistimen pamahtaminen, onneksi saatiin Tolkilta vastaava tilalle. Molemmat sessiot piti vetää hieman liian nopealla tahdilla, aikaa olisi ollut mukava käyttää enemmänkin, varsinkin miksaukseen. Mutta studiotyöskentelyssä ei sinällään ollut mitään ongelmia, itse nautin siitä todella paljon.

Mattila: Mulla meinaa aina studioon mennessä jotain ihme flunssaa pukata. Kai sitä jotenkin stressaa kumminkin vaikka tietää, että mitään ongelmaa ei kuitenkaan ole. Ja jotenkin kuitenkin vielä tuntuu, että studiossa ei ehkä saa bändistä irti sitä samaa draivia kuin keikalla, vaikka hyvältä kuulostaakin.

Miltä tulevaisuus näyttää Final Dawnin silmin katsottuna? Onko seuraava julkaisu jo kenties suunnitteilla?

Leiviskä: Uusia biisejä ollaan kukin tahoillamme väsäilty. New Aeon Median kanssa ei olla vielä aloiteltu jatkoneuvotteluja, levyn julkaisusta kun on kuitenkin niin lyhyt aika mennyt. Keikkoja ollaan yritetty saada, mutta kovin tuntuu olevan vaikeata oululaisen raskaamman musiikin bändin päästä esim. Etelä-Suomeen keikoille. Toivottavasti tähän saadaan lähiaikoina muutoksia. Olisi kiva keikkailla välillä Oulun lisäksi muuallakin. Oulussa heitetään keikkaa Nukulla 15.5. sekä elokuussa Jalometalli-festareilla. Ja totta kai tavoitteena on päästä ihan kunnon kiertueille.

Tähän loppuukin lyhyenläntä haastattelumme. Loppuun vielä synkkääkin synkempi kevennys. Mitä tulee tapahtumaan viimeisenä aamunkoittona?

Leiviskä: Onhan tässä tullut oltua huolissaan maailman menoa seuratessa. Viimeiseen aamunkoittoon ei välttämättä pitkään mene. Ihmiset eivät koskaan opi virheistään ja hulluja maailmassa näyttää riittävän. Kovinkaan kummoinen ennustaja ei tarvitse olla kun veikkaa, että vihoviimeinen sotien sota poistaa tämän planeetan maailmankaikkeudesta.

Mattila: Musta on kiva miettiä jotain ehkä synkempääkin loppua. Esim. ihmisten oma kehittämä teknologia tuhoaa maailman sellaisena kuin me sen tunnemme - kehitetään jotain nanoteknologiaa tms, joka kykenee muovaamaan materiaa atomitasolla, eli muuttamaan vaikka kiven kaurapuuroksi ja sitten tämä teknologia riistäytyy käsistä, luo maapallon uusiksi atomi atomilta – ja ihmiset siinä samalla...


Kotisivu: www.final-dawn.com
Julkaistu: 2004-05-03
Toimittaja: Toni Peltola