Haastattelut


Silkwood - Metallia intialaisella fontilla


Helsinkiläisbändi Silkwood on ollut kasassa kolmisen vuotta. Takana on tähän mennessä kolme omakustannetta ja kovalla vaivalla hankittuja keikkoja lähinnä pääkaupunkiseudulla. LMSN keskusteli Silkwoodin kanssa Seppälän mainoksista, puhelinlaskuista – ja tietenkin hevistä.

Haastattelu tehtiin meluisassa baarissa, missäs muuallakaan. Mukana oli koko bändi: JP Salokangas (laulu), Timo Kallio (basso), A. Oxa (kitara) ja Markku Ruuskanen (rummut).

Ajatuksia herättävää metallia

Uusimmalla omakustanteellaan The Mortifiedilla Silkwood on selkeästi skarpannut osaamistaan edelliseen omakustanteeseen (Tales And a Revelation, 2001) verrattuna. Raskas ja melodinen metalli soitetaan taidolla ja tyylillä, ja bändin imagokin näyttää vakiintuneen: Silkwood ottaa pesäeroa muihin samantyylisiin bändeihin mm. korkealentoisilla sanoituksillaan.

- Noissa sanoituksissa kyllä yritetään kovasti sanoa aina jotain. Me ei haluta olla ihan Cannibal Corpse –tasolla, vaan halutaan, että meidän musiikki antaa kuulijoille jotain ajateltavaakin, Oxa kertoo.

Bändin nimikin on itse asiassa bongattu jonkin kirjan kannesta. Silkwoodin intialaistyylinen logo taas herättää tätä nykyä bändin jäsenissä vain hilpeyttä.

- Seppälällähän on ihan samanlaista fonttia niiden vaatemainoksissa, tosi uskottavaa, naureskelee Markku.

Musiikin puolella vaikutteita imetään laaja-alaisesti kaikenlaisesta raskaasta musiikista. Vokalisti JP on Metallican ja Paradise Lostin suurkuluttaja, mutta bändin soittajat kuuntelevat kaikenlaista räpistä siihen niin parjattuun ”numetalliin”.

Kun saundiin ei ole varaa

Silkwoodin edellinen omakustanne ilmestyi jo pari vuotta sitten, joten uutukaista The Mortifiedia on siis saatu odottaa reilusti. Mikä siinä levyn teossa kesti niin kauan?

- Soitot nauhoitettiin jo viime vuonna, mutta sen jälkeen on tehty kaikenlaista säätöä, aloittaa Timo.

- JP alkoi säätää lauluja uudestaan ja uudestaan, ja siinä sitten menikin joku puoli vuotta. Miksaajakin ehti jo jossain vaiheessa menettää kiinnostuksen hommaansa.

Muitakin vastoinkäymisiä uuden levyn teossa riitti. Esimerkiksi kannet menivät painossa piloille ja ehtipä levyn nimikin muuttua matkan varrella. Lopputulokseen bändi on kuitenkin suhteellisen tyytyväinen. The Mortified on tyylitietoinen paketti.

- Biisit ovat ainakin hyviä, saundeissa on kyllä vielä parantamisen varaa. Tietysti jos rahaa olisi ollut käytettävissä enemmän, olisi lopputuloskin parempi.

Rahan puute näkyykin omakustanteella lievänä saundien tuhnuisuutena. Bändi myöntää, että parantamisen varaa on.

- Meillä on myös sellainen huono tapa, että vaikka etukäteen olisi mietitty tarkkaankin, miten jutut menee, niin studiossa sitten aletaan säätämään asioita uusiksi. Tämä ei ole kovin hyvä tapa, kun varaa studioaikaa ei kuitenkaan ole määrättömästi.

- Syynä tuohon kuitenkin varmaan se, että mielessä on sellainen ajatus, miltä jonkun kohdan tulisi kuulostaa. Käytännössä ei kuitenkaan aina ole niitä resursseja saada juuri tietynlaista saundia aikaiseksi, joten sitten on pakko alkaa säätää ja tehdä kompromisseja, selvittää JP.

Artisti maksaa

The Mortifiedilla on tarkoitus tehdä ennen kaikkea promoa. Kolmensadan kappaleen painoksesta ainakin puolet olisi tarkoitus jaella ympäriinsä esimerkiksi eri medioille, loput myydään faneille. Onnekkaimmat saattoivat bongata jopa muutamia singlen ilmaiskappaleita Helsingin Spinefarmin levykaupasta ja Tunnelin Levystä.

- Tarkoituksena oli saada uusia kuulijoita sillä tavalla. Kun annetaan levy ilmaiseksi, niin kuka siitä kieltäytyisi, myhäilee Oxa.

Levydiiliä ei vielä tällä omakustanteella sen sijaan uskalleta toivoa.

- Meidän musa on liian heviä yleisille lafkoille ja liian pliisua mättölafkoille, bändi arvelee.

- Mutta keikkoja varmaan tulee taas hieman enemmän tuon uuden levyn myötä.

Demobändille keikkojen saaminen voi olla työn ja tuskan takana. Joten kun keikalle päästään, on meininki sen mukaista. Silkwood pyrkii lavalla olemaan aina yhtä energinen ja antamaan lipun ostaneille vastinetta rahoilleen.

- Joo, katsotaan eka MTV:tä ja treenaillaan sitten peilin eessä ennen keikkaa, vitsailee Oxa.

- No ei tietenkään, mutta kyllä tollaseenkin pitää kiinnittää huomiota. Kun on tuhlannut 50 euron eestä puhelinlaskuun, että on ees saanu keikan, eikä minkäänlaista keikkapalkkiota ole luvassa, niin kyllä sen keikan haluaa vetää kunnolla!

Seuraavan kerran Silkwoodin voi nähdä lavalla Helsingissä 1.10. Semifinalissa ja 10.10. Nosturissa.


Kotisivu: www.silkwoodband.com
Julkaistu: 2003-09-30
Toimittaja: Sari Keskinen