Haastattelut


Disco Ensemble - Viper Ethics (Biisi biisiltä)


Vuorossa on Disco Ensemblen uuden Viper Ethics -levyn ennakkokatsaus biisi biisiltä. Kommentoijina toimivat bändin kaikki jäsenet eli Miikka Koivisto (laulu), Mikko Hakila (rummut), Lasse Lindfors (basso) ja Jussi Ylikoski (kitara).

Dynamite Days
Lasse: Tämä on aika uusi biisi. Siinä on semmosta rokkimeininkiä, mitä noissa uudemmissa biiseissä yleensäkin on alkanu olemaan. Tehtiin tää biisi tosi nopeesti, Jussi toi säkeistöriffin treeneihin ja hetken päästä oli biisi kasassa.
Miikka: Täydellinen ensimmäinen biisi. On aika kovassa live-kuosissa myöskin. Sanat ikäänkuin ajatuksen virtana. Sopii luonnosmaisuudessaan biisin hektiseen henkeen.
Mikko: Biisissä on läjittäin hyvää energiaa. Levyn helpoimpia biisejä soittaa, mutta ei missään mielessä liian tylsä. Tarkkuutta tää tosin vaati kaikissa breikeissä, että ei tää ihan liian helppo ollut.
Jussi: Toinen niistä levyn kahdesta biisistä, jossa säkeistökitaroissa ei oo lainkaan säröä, mikä jättää hyvin tilaa itse melodialle. Tällasia on haaste tehdä. Miksaus on aina riski, kun on puhdasta ja säröä samassa biisissä. Nopea, ilmava, tiukka biisi. Yks mun lempivedoista levyllä. Livenä vaikea saada skitat toimimaan.

Zombies
Miikka: Zombie-teema löi mulla viimeistään läpi, kun katoin pitkästä aikaa George A. Romeron legendaarisen Dawn Of The Dead -leffan. Aina hyvä vertauskuva mille tahansa ilmiölle.
Mikko: Tätä hiottiin pitkään ennen studioon menoa, ja se olikin yksi sinkkuehdokas koko bändin mielestä. Kertsin tahtilajiin vaihto on rumpalin näkökulmasta aika tyylikäs, just näitä temppuja mä tykkään biiseihin ehdotella, kuten huomaa esim. Secret Society -biisistä.
Jussi: Välillä on sitä parempi, mitä vähemmän soittaa. Ja antaa jätkien hoitaa homma kotiin. Tän biisin laulut ja rummut toimii lyhyesti sanottuna hyvin.

In Neon
Lasse: Tässä on aika törkeä säröbasso. Jouduttiin miksausvaiheessa ruuvamaan vähän tavallista enemmän, että saatiin kaikki kohdalleen, tämä kumminkin eroaa soundimaailmaltaan vähän muista biiseistä. Niin, ja biisin loppuun piti tietysti jättää Miikan huohotus loppurääkäisyn jälkeen.
Miikka: Sanat on ehkä levyn kryptisimmät, koska ne on muuttunut ajan saatossa. Hyvä, hieman kieroutunut ja moniselitteinen tunnelma.
Mikko: Tähän tehtiin viikkoa ennen studioon menoa alku ja loppu uusiksi, ja siksi se olikin ehkä vaikein viisu studiossa. Alun ja lopun fillit tuli valmiiksi vasta jotain viidennellä otolla, eli kyllä siinä hermo oli vähän aikaa kireellä. Livenä tätä on kiva paiskia.
Jussi: Joskus onnistuu saamaan sellaisen riffi-gruuvi-yhdistelmän aikaan, joka toimii huolimatta soittimien saundeista. Tän biisin keskiosa on yksi niistä.

Videotapes
Miikka: Tää biisi on ollut aika kauan kasassa, sanat on poliittista rakkausvuodatusta. C-osan "yksinpuhelu" on haaste laulaa, se on niin paljas tai vaikea lausuttava.
Mikko: Suunnilleen vuoden vanha biisi, jota on tahkottu niin paljon keikoilla ja treeneissä, että tän soitto oli aika kivuton pläjäys. Tosin tätä biisiä joutui soittamaan studiossa aika kauan, kun jotenkin oli vaikee pitää groovi kohallaan.
Jussi: Tunnelma tässä biisissä on vaan jotenkin...vahva. Totoltahan nää säkeistöt kuulostaa. Mut ei tällanen vanhus jaksa enää aina vaan räyhätä ja pullistella. Pelkäsin, että onnistutaan ryssimään tää studiossa vääränlaisilla saundeilla. Mukavan lämpimät säkeistöskebat.

Masquerade
Miikka: "Höyryt pois päästä" -henkinen punkkiveto.
Jussi: Tän biisin kanssa oli aina vaikeuksia treenikämpällä. Ja livenä. Mut levyn soundit toimii tässä. Minuutti ennen äänitystä sävelletty C-osan lisäkitara saa mut myöntämään, että kyllä tää kannatti levylle laittaa, vaikka vastaan olin. Miikan laulut toimii kans lyhyesti sanottuna hyvin.

Mantra
Miikka: Tän sanat on tämmöset naivistiset, mikä oli tarkoituskin. Koitin hakee selkeää ja rehellistä tatsia ja se onnistui. Joku sano toi Transatlantic-sinkku kädessä, et "vitun hyvii biisei, mut mitä ihmettä sä koitat täs kertoo??" Mantrassa on kohta: Fed up with the world and all it's lies. Can't come up with a better way to say it. Ei varmaan tarvi tota selittää.
Mikko: Aika turvallinen perusbiisi, jonka mukaantulo levylle ei ollut kovinkaan varmaa, kunnes muistettiin ennen studioon lähtöä, että tämmönenkin on olemassa.
Jussi: Tässä on samat kertsisoinnut kuin Outlandishin uudella sinkulla. Näin siinä käy, kun yrittää lässytyksestä tehdä rankkaa. Tulee karttakepistä sormille. No ei, kyllä tää on onnistuneimpia vetoja. Ennen kaikkea tarttuva. Kaikkien ennakkokuuntelijoiden singlesuosikki. Tuplabasari-tomi-yhdistelmä lopussa lämmittää vanhan hevimiehen sydäntä!

Secret Society
Miikka: Pahin nakki laulaa livenä, kun ei näitä "balladeja" oo tullu laulettuu. Aika hyvä muudi saatiin levyllekin tempastua.
Mikko: Yks henkilökohtaisia lempibiisejä koko levyllä. Ei tuu hiki soittaessa, mutta silti tää on rumpujen osalta aika tyylikäs veto. Kompit on aika ilmeisiä kitarariffiin rinnastettuna, mutta kun kitara kulkee tollasta kuvioo, niin ilmeinenkin kuulostaa hienolta.
Jussi: Jos In Neon on levyn yks ääripää, niin tää on toinen. Pelkäsin salaa, että livenä tän biisin tullessa alkaa lentää mätiä tomaatteja lavalle. C-osan kanssa olin studiossa jo helisemässä, kohta kuulosti aluksi ihan Yngwie Malmsteenilta. Säkeistön back-beat delay kitarassa saa mulle hyvän olon tunnetta aikaan. Tän biisin miksaukseen olis voinu käyttää kaikki 11 päivää.

Cynic
Miikka: Levyn tylyimmät fiilikset omaava biisi, aika ankara sanoiltaankin. Ei pidä ottaa liian kirjaimellisesti, kyllä mä vielä hengitän.
Mikko: Tätä mä oon pitänyt aina fiilikseltään meidän intensiivisimpänä biisinä, studiossa tosin mieli hiukan muuttui, mutta on tää silti aika kiva rummuttelubiisi. Tässä ei oo rumpalilla tylsää.
Jussi: Vanha biisi, jonka tiimoilta ollaan monet väittelyt käyty treeniksellä. En oo tästä ikinä erityisemmin pitänyt. Tää on liian tasapaksu. Jos olis sovitusta jaksanut miettiä, vois olla paljon parempi. Taas minuuttia ennen äänitystä sävelletty lopun lisäkitara lämmittää kuitenkin vähän. Jokaisella levyllä on aina biisi, josta ei kukaan puhu. Tää on meidän levyn se biisi. Johtuu kai järjestysnumerosta.

Invisible Ink
Miikka: Levyn ainoa puhdas tyttö-kappale.
Mikko: Rumpujen osalta aika tylsä biisi, mutta kokonaisuus toimii silti hyvin. Aika imelä biisi.
Jussi: Tehtiin kaks päivää ennen studiota. Kertsilaulut uusittiin edellisenä iltana. Tää on nyt sitä kitararokkia, jossa lauletaan tytöistä. Vois pyöriä MTV:llä, jos esittäjillä (!) olis vähemmän finnejä ja Osiriksen sponsori. Kai me myydään tää Good Charlottelle. Tässä ei oo mitään ihmeellistä, paitsi hyvä perussävellys. Oon tyytyväinen, että me näköjään osataan tehdä myös tällasia vetoja. Ja uskalletaan. Mun mielestä Jimmy Eat World on vitun hyvän bändi!

Skeleton Key
Mikko: Tätä on aina kiva soittaa, ja tää on studiossakin helppo soittaa tarkasti lähinnä komppien mielenkiinnon vuoksi. Tähän ei studiossa muutenkin niukkaa aikaa paljon tuhlattu.
Jussi: Tää on niin vanha biisi, etten muista miltä tätä tuntui tehdä. Ja korvat on kärsinyt inflaatiota monet kerrat tätä soittaessa. Ja plekukäsi studiossa. Säkeistöriffissä on sen verran hyvä jännite ja junnaavuus, että siitä on helppo lähteä hyvään kertsiin. C-osassa on leppoisa avaruusmopokitara. Miikka onnistuu mm. myös tässä lyhyesti sanottuna hyvin.

Sink Your Teeth In
Lasse: Tämä oli aikamoista maitohappo-downpikkausta mulle. Sitä soitti biisin läpi ja putos studion lattialle kaikkensa antaneena.
Jussi: Tehtiin muutama viikko ennen studiota. Ihmetytti hetken, että tällästäkin sitä syntyy. ”Hei, me soitetaan punkkia ilman säröä. Tää on nyt coolia.” No, eipä tässä olis mitkään Mesan Rectifier -kamikazesäröt toiminutkaan. Muistan hakanneeni kitaraa studiossa niin tolkuttomasti, ettei mitään rajaa. Kertosäkeen soitin kahdessa osassa, joista toisessa jouduin ottamaan paksuimman kielen pois, oli katsos tiellä. Minuuttia ennen äänitystä sävelletty lisäkitara lopussa on sitten tarkoitus jäädä soimaan päähän.
Miikka: Sanat tuli paineen alla viimeisillä hetkillä, kun levyn biisejä löytiin lukkoon. Vahingossa ne sopii täydellisesti levyn viimeiseksi biisiksi, joka loppuu fraasiin This is the last dance, ja vika riffi vois kestää ikuisuuden.
Mikko: Aika epä-DE:mäinen biisi, mutta draivia tästä ei puutu yhtään, jatkuvasti hyvä intensiteetti ja mukava soittaa rummuilla. Sopiva levyn lopetus.


Kotisivu: www.discoensemble.com
Julkaistu: 2003-09-15
Toimittaja: Tero Kallio