Haastattelut


Diabolus on Vinyl - "Pitää olla reipas ote eikä jäädä vereen makaamaan"


Hakaniemen ravintola Tarmosta on syksystä 2002 lähtien kuulunut kummia. Helsingin keskustan välittömässä läheisyydessä sijaitsevan siistin ravitsemusliikkeen tiloissa on jo muutamaan otteeseen järjestetty metallitapahtuma Diabolus on Vinyl. Nimensä mukaisesti Diabolus esittelee ravintolan asiakaskunnalle perinteiseltä vinyyliltä soitettua astetta raskaampaa musiikkia. Iltaman järjestämisestä vastaava voimakolmikko Manu-Tuukka-Sami, mistä oikein on kysymys?

- Suoraan sanottuna kaikki lähti liikkeelle kuppilassa 12 tunnin juomisen seurauksena, Tarmossa kokkina työskentelevä Manu myöntää.
- Tuli sellainen ajatus, että missään paikassa Helsingissä ei voi samalla syödä hyvää ruokaa, kuunnella hyvää hevimusiikkia ja juoda keskiolutta niin paljon kuin haluaa.

Diaboluksen musiikki on genrejen kannalta aika monipuolista, mutta esimerkiksi Cornerin hittikimaroita on turha odotella.

- Soitamme aika laajasti perinteistä heavya, speed metallia, thrash metallia, death metallia, Manu listaa.

- Kaikki perustuu siihen, että olemme aika laiskoja ostamaan uusia levyjä, joten homma oli helpompi rajata tuohon vanhempaan materiaaliin. Turha soittaa samoja biisejä kuin muissa hevibaareissa jo soitetaan, toteaa Tuukka.
- Totta kai soitamme ne samat Maidenit ja Metallicat, jotka muuallakin tulevat, mutta ne tavallaan kuuluvat siihen, me soitamme myös kaikenlaista yllättävää, jota ei tavallisesti kuule missään.

- Tavoitteena ei siis suinkaan ole soittaa jokaiselle jotakin, Sami muistuttaa.
- Lähinnä musiikki valikoituu sen mukaan, mistä itse pidämme. Luonnollisesti yleisön toiveita kuitenkin kuunnellaan.

Mutta miksi juuri vinyyli? Tuntuuko jotenkin aidommalta soittaa niitä kuin kliinisiä cd-levyjä?

- Vinyylejä nyt vain sattuu olemaan, Tuukka toteaa.
- Ei se ole sen suurempi periaatekysymys. Ja kyllä yleisö on sen hyvin ymmärtänyt, ei kukaan ole tullut kyselemään mitään uusimpia hittejä.

- Vaikka onhan vinyyleissä kyllä oma tietty tunnelmansa, Manu lisää.

Kolmikon työnjako vinyylipirulaista järjestettäessä on selkeä. Manu kuvailee itseään visionääriksi, jonka ympärillä käytännön miehet hoitavat asioita. Tuukka vastaa lähinnä tapahtumien levytarjonnasta, vinyylejä kun on hyllyssa mittava valikoima. Sami taas hoitaa taustapiruna tapahtumien mainokset, puuhanurkka-tehtävälaput ja muun oheistavaran. Tehtävä valikoitui Samille luonnollisia teitä, Manun mukaan kun kaksi muuta Diabolus-miestä eivät ymmärrä esimerkiksi tietokoneista mitään.

Syksyllä järjestettävä Diabolus-tapahtuma on järjestyksessä neljäs.

- Ensimmäinen pidettiin nimellä Hevi-iltamat eräässä nimeltä mainitsemattomassa jo konkurssiin menneessä anniskeluliikkeessä, Manu muistelee.
- Diabolus siis etenee kuin saksalaiset Suomessa aikanaan. Silloin palaa, hän naureskelee.
- Ensimmäisissä kekkereissä oli paikalla pari-kolmekymmentä henkeä, siellä sitten syötiin ja kuunneltiin heviä.

- Se ensimmäinen kerta oli kyllä melkoista kaaosta. Manu toimi kokkina ja möi olutta, ja samalla sitten soitettiin levyjä, Tuukka kertaa.
- Ja kaikki hyvin pienessä tilassa. Homma kuitenkin toimi kokonaisuutena loistavasti, ja samaa jatkettiin sitten Manun seuraavassa työpaikassa, eli Tarmossa.

Kolmesta miehestä Diaboluksen takana kaksi soittaa raskasta rockia Rite-yhtyeessä. Manu ja Sami saivatkin vinyyleistä hyvän keikkakumppanin.

- Viime joulukuussa kävimme pyörähtämässä Mikkelissä, se onkin ainoa ulkopaikkakuntalainen kokemus tähän mennessä. Meininki oli pitkälle sama kuin Tarmossa, mutta itse tilanne oli aika erilainen, kun kyseessä oli bändimme levyjulkkarikeikka, ja Diabolus toimi siellä sitten ikään kuin lämppärinä.

Musiikin lisäksi Diaboluksessa on siis tarjottu yleisölle muutakin viihdettä. Erottamattomana osana DoV-iltamaan kuuluu hevitrivia, jonka vastauspapereiden kääntöpuolille on painettu erilaisia jännittäviä tehtäviä, mm. piirtämistä, kuvantunnistusta ja sokkeloita. Useampikin raskaan musiikin ystävä on unohtunut Samin ideoimien tehtävien pariin pidemmäksikin toviksi. Edellisessä Diaboluksessa keväällä 2003 mukaan tuli uutena ohjelmanumerona soolokitarakilpailu.

- Se oli itse asiassa ainoa tapahtuma, joka oli suunniteltu ennakkoon. Kaikki muut ideat syntyvät yleensä edellisenä iltana, Tuukka toteaa.

- Ensi kerralla kannattaa muuten ehdottomasti tulla paikalle, luvassa on nimittäin loistava show, suorastaan hevispektaakkeli, Manu lupaa.
- Finthor-niminen orkesteri nimittäin heittää tapahtumassa ensimmäisen ja viimeisen keikkansa.

- Jos haluaa bändistä jonkinlaista osviittaa, kannattaa etsiä netistä bändiä nimeltä Thor. Tai ainakin sen kuvia. Se on nimittäin hillitön bändi ja tässä on jotain samaa meininkiä, miettii Tuukka.

- Aika paljonkin itse asiassa, Manu kuittaa.
- Jotain uutta pyritään aina keksimään jokaiseen juhlaan.

Eräitä vinyylikekkerien tavaramerkkejä ovat ruoka-annosten omalaatuiset nimet. Tarmohan ei ole mikään perusräkälä vaan oikea ravintola.

- Hell's kitchen toimii kyllä, Manu vakuuttaa naureskellen.

Ruokalistalla on ollut mm. kukkoa veressä, chili con corpse, cannibal döner sekä kasvisgore, jossa ei Manun mukaan ole varmasti yhtään kuollutta lihaa.

Diaboluksia pidetään hieman vaihtelevasti, 2-4 kertaa vuodessa.

- Ei tätä joka viikonloppu jaksaisi, eikä kannattaisikaan. Tapahtuma säilyttää tietyn hohtonsa. Ja tietenkin myös muu Tarmossa järjestettävä ohjelma asettaa toiminnalle rajoja.

Tarmo valikoitui luonnolliseksi tilaksi järjestää tapahtumaa paitsi siksi, että Manu kuuluu paikan vakiokalustoon, myös siksi, että musiikkilaitteet saadaan ravintolan puolesta ilmaiseksi käyttöön eikä minkäänlaisia ovimaksujakaan tarvitse pyytää.

- Muuten tällaisen järjestäminen kävisi aika kalliiksi, Tuukka muistuttaa.

- Ei tarvitse maksaa tilavuokraa, ja ihan kaljapalkalla olemme tätä tehneet, Manu toteaa.

- Emme saa tästä mitään voittoa, emmekä myöskään maksa mitään. Tai kyllä tähän hieman rahaa menee, esimerkiksi hevitrivian palkintoihin. Tähän mennessä parhaille tietäjille on luovutettu mm. levylahjakortteja, Mars-patukoita ja jogurttia, kolmikko muistelee.

- Itse asiassa siinä, missä itse tapahtuman taso on koko ajan noussut, palkintojen taso on laskenut, Tuukka naurahtaa.
Niihin luvataan panostaa tulevaisuudessa enemmän.

Vinyylien soitossa on omat eronsa cd-levyjen pyörittämiseen. Diabolus-kolmikko on joskus esimerkiksi soittanut levyjä väärillä nopeuksilla.

- Carcass kuulosti hitaampana vain joltain erittäin hyvältä doomilta, Tuukka toteaa.
- Nopeutettuna levyjä ei sen sijaan oikein voi kuunnella, viimeistään laulajan äänestä huomaa, että jotain on vialla.

- Eikä kukaan voi soittaa niin nopeita sooloja, Manu heittää.

Ravintola Tarmon henkilökunta on Manun mukaan suhtautunut tapahtumaan kaikin tavoin positiivisesti.

- Mitään ennakkoluuloja ei oikeastaan ole ollut, johtoporraskin on ihan puoltanut ja avustanut meitä paljon. Tosin jotkut työvuorossa olleet työntekijät, joille raskas musiikki maistuu huonommin, ovat joskus kommentoineet jotain. Mutta ei mitään ongelmia, todella hyvin on suhtauduttu.

Edellisessä kevään Diaboluksessa huomiota herätti joukko keskimäärin eläkeikäisiä teatterinharrastajia, jotka tulivat ravintolaan jonottamaan kahvia viereisen teatterikorkeakoulun puolelta.

- Tietysti se saattaa herättää hieman pahaa verta vanhemman väestön keskuudessa, jos esimerkiksi Carcassia hieman tärähtää korvaan, mutta ei siinä mitään. Pitää yrittää saada mahdollisimman moni ihminen kuuntelemaan heviä, Manu heittää.

Jos palaute on ollut positiivista ravintolan puolesta, sitä se on ollut myös yleisöltä.

- Aina kemujen lopussa kysellään jo, koska seuraavat ovat vuorossa.

Diabolusta ei ole pahemmin noteerattu valta- eikä marginaalisemmissakaan medioissa. Tosin tavoite ei olekaan kasvattaa tapahtumaa liikaa.

- Jos asiakasmäärä kasvaa tietyn rajan yli, on alettava esimerkiksi pyytää pääsymaksuja, ja siihen me emme halua lähteä. Periaate on, että kaikki saavat tulla ja mennä vapaasti.

Voittoa ravintolalle on kuitenkin saatava jostain, että tapahtumaa ylipäätään pystyy järjestämään, ja tässä tapauksessa se tulee luonnollisesti tarjoilusta. Manu tietää, miksi anniskeluliike saa heviaiheisen illan tuloksen pysymään plussan puolella:

- On laskettu, että 1,5% heviä kuuntelevista ihmisistä ei juo alkoholia.

Syksyn ensimmäinen Diabolus on Vinyl -iltama ravintola Tarmossa lauantaina 20.9. Osoite: Haapaniemenkatu 6, Helsinki.


Kotisivu: www.dov.cjb.net
Julkaistu: 2003-09-15
Toimittaja: Antti Kavonen