Green Day ilakoi Kyläsaaressa

Billy Joe. Kuva Xeniya Balsara

Billy Joe. Kuva Xeniya Balsara

Kyläsaaren entiselle satama-alueelle oli rakennettu päivää varten oikea mini-festivaali, joka tarjosi kaikki mahdolliset sivupalvelut virkamieshenkiselle festivaali-ilottelulle. Järjestelyistä ei voi valittaa, sillä kaikki toimi uskomattoman hyvin.

Ensimmäisenä esiintynyt The Hives tarjosi typistetyn nipullisen omia rock-helmiään. Paremmalla markkinoinnilla The Hives voisi olla Green Dayn asemassa, ainakin jos se olisi bändin asenteesta kiinni. Huutava Pelle Almqvist riehakoi ja rääkyi tuttuun tapaansa ja pakotti yleisön väkisin mukaan digailemaan ruotsalaisen rock-skenen suurinta nimeä. Keikan mielenkiintoisinta antia oli pari uutta kappaletta, jotka lupailevat jälleen hyvää uudelta The Hives -lätyltä.

Joan Jett on puolestaan yli viisikymppinen rocklegenda ja harva paikalla ollut tuskin tajusi, kuinka monta hittiä ikinuori neitokainen on vuosien varrella kynäillyt, sen kaikkien tietämän rockrockanthemin lisäksi. Omat suosikkini tulivat heti ensimmäisenä punkrockklassikko Bad Repution ja The Runaways -helmi Cherry Bomb olivat täyttä timanttia, eikä voi valittaa muistakaan kappaleista, lukuunottamatta Crimson & Clover -slovaria, joka on puistattavan pliisua kuultavaa kenen tahansa soittamana. Joan Jett varmasti vetäisi helposti oman jäähallikeikan tuhatpäisellä yleisölle. Jälleen kerran lämmittelybändit olivat suorastaan helmiä sioille. Harmittavasti alueen valotaulut eivät olleet päällä, joten rock-kaunottaren ulkomusiikillinen ilme jäi todistamatta.

Esishown tähti. Kuva Xeniya Balsara

Esishown tähti. Kuva Xeniya Balsara

Green Day -show alkoi jo oikeastaan ennen keikkaa, jolloin lavaa siivosi Adolf-henkinen pääsiäispupu. Kokonaisuutena bändin esiintyminen oli enemmän show’ta kuin pelkästään biisien läpisoittamista. Hyvässä ja pahassa. Tuskin olin ainoa, joka mieluummin olisi kuullut ainoastaan bändin omia biisejä, melko turhien lainakappaleiden kustannuksella. Lukuisista yleisövisiiteistä hauskin tapaus nähtiin Longview-kappaleella, jolloin bändi haki lavalle uutta laulajaa esittämään kappalettaan. Yleisöstä ensiksi poimitun neidon suoritus jäi sen verran heikoksi, että Billy Joe nosti toiseen säkeistöön yleisöstä uuden tytön laulamaan kappaleen loppuun. Toinen ehdokas valloitti yleisön sydämet riehumalla ympäri lavaa ja kukkoilemalla kuin “Howlin” Pelle aiemmin päivällä. Laulun päätteeksi neitoselta kysyttiin hänen kotipaikkaa ja kaikkien yllätykseksi vastaus oli Australia. Vastaus kirvoitti yleisön spontaanin naurunremakkaan. Tahattoman hauskaa tilannekomiikkaa parhaimmillaan. Aiemmin keikalla nähtiin mm. fanin ja Armstrongin miesrakkautta, pikkutyttö uhraamassa sielunsa rockmusiikille soittamassa Billyn kanssa kitaraa. Luonnollisesti rumpali Tre Cool pelleili oman show’n keikan loppupuolella.

Keikalle ei ollut rakennettu samankaltaista selkeää draamankaarta, kuten American Idiot -kiertueella. Toki tälläkin kertaa uusin teema-albumi 21st Century Breakdown oli aivan asemassa keikan alkupuolella, mutta yleisöä villitsi ensimmäistä kertaa Holiday-hittiraita. Parhaita paloja kappaleista on vaikea valita, sillä oikeastaan kaikki esitetyt omat kappaleet soivat mallikkaasti. Hauskana yksityiskohtana toisen encorena aloitti Generation X -laina Kiss Me Deadly, jonka Billy Idol esitti huomattavasti laimeammin omalla keikallaan seuraavana päivänä jäähallissa.  Melkein 30 biisin ja reilun kahden tunnin show’n jälkeen yleisöä voideltiin tuttuun tapaan ilotulituksella. Monien mielestä juuri keikan viimeinen kappale tiivisti päällimmäiset tunnelmat, everybody was having time of their lifes.

Koko päivän ohjelmasta paistoi lämminhenkinen positiivinen ilosanoma. Ei muista toista stadionluokan keikkaa, jolla olisi ollut näin positiivinen ja tiivishenkinen tunnelma. Jos jotain negatiivista pitää hakea, lukuiset showtemput tiputtivat välillä biisien luomaa intensiteettiä. Green Day ei ehkä millään muotoa ole enää punk, mutta kuka oikeasti jaksaa valittaa, sillä rokkibändinä se Green Day on loistava showryhmä verrattuna lukuisiin väsähtäneisiin stadionrock-bändeihin. Toivottavasti seuraavaa vihreää päivää ei tarvitse odottaa 15 vuotta.

Green Day has left the building. Kuva Tomi Hietamies

Green Day has left the building. Kuva Tomi Hietamies

Green Day 8.6.2010
Kyläsaari, Helsinki

1. Song Of The Century
2. 21st Century Breakdown
3. Know Your Enemy
4. East Jesus Nowhere
5. Holiday
6. The Static Age
7. Give Me Novacaine
8. Are We The Waiting
9. St. Jimmy
10. Boulevard Of Broken Dreams
11. Hitchin’ A Ride
12. Welcome To Paradise
13. When I Come Around
14. Brain Stew
15. Iron Man/Sweet Child of Mine/Highway to Hell
16. Jaded
17. Longview
18. Basket Case
19. She
20. King For A Day
21. Shout / I Can’t Get No Satisfaction / Hey Jude
22. 21 Guns
23. Minority

Encore:
24. American Idiot
25. Jesus Of Suburbia

Encore 2:
26. Kiss Me Deadly (Generation X cover)
27. When It’s Time
28. Wake Me Up When September Ends
29. Good Riddance (Time of Your Life)

Mahdollisesti jotain samankaltaista