Graeme Thomson: Kate Bush ja musiikin lumo

Lähes koko uransa pop/rock maailman vastavirtaan uinut Kate Bush ei ole helppo aihe kirjalle, ei vaikka tekijänä on monissa tulissa karaistunut musiikkijournalisti Graeme Thomson. Mustasukkaisesti yksityisyyttään puolustava Bush ei ole antanut kirjaa varten erityistä haastattelua, joten Thomson on päätynyt kasaamaan teoksensa lukemattomista vanhoista haastatteluista, artikkeleista, sekä Bushin lähipiirin, työtovereiden ja tuttujen lausunnoista.

Urakka on ollut suunnaton ja tilkkutäkkimäinen opus tähtää kahden, jo johdannossa esitettävän avainkysymyksen vastaamiseen: ”kuka ihme hän on?” ja ”mistä hän oikein tulee?”. Thomson lainaa, leikkaa ja liimaa kekseliäästi lukemattomista eri lähteistä ja erityisen tarmokkaasti on haastateltu niitä henkilöitä joiden kanssa Bush on luonut albumeitaan, sinkkujaan ja musiikkivideoitaan. Tuntuu siltä ettei kiveäkään ole jätetty kääntämättä, mutta pystyykö salapoliisityö paljastamaan lopullisen vastauksen esitettyihin kysymyksiin?

Thomson on valinnut kirjansa muodoksi kronologisesti etenevän, Bushin elämää lähinnä musiikin kulmasta tarkastelevan tarinan, jonka keskeisiksi hahmoiksi nousevat artistin itsensä lisäksi hänen vanhempansa, veljet ja lähin sisäpiiri. Vaikka opuksella on mittaa vain noin neljäsataa sivua, välttää Thomson kiitettävästi pikakaistan käytön. Etenkin 70-luvun alun varhaisteini-iästä aina 90-luvun jälkimmäiselle puoliskolle saakka jokainen vuosi pilkotaan tarkasti ja tunnollisesti osiin, eri palasten ja henkilöiden värittäessä tarinaa.

Thomson osaa käyttää sanoja taiten ja lukija tunteekin siirtyvänsä luontevasti kirjan sivujen kautta Wickhamin pienelle tilalle, jolla nuori Bush säveltää ensimmäisiä kappaleitaan ja jonka kohtumaisessa ilmapiirissä syntyy lopulta vuorellinen ensiluokkaista materiaalia, johon Bushin kaksi ensimmäistä albumia lähes täysin perustuvat. Nuoren tytön vahvat siteet perhepiiriin korostuvat samalla kun selviää, kuinka taitavasti tuolloin vielä tavallisen näköinen koululainen osasi pitää yksityiselämänsä salassa lähes kaikilta ystäviltään. Kirkasääninen laulaja ryhtyikin pystyttämään muureja julkisen ja yksityisen minänsä välille jo varhain, mikä on tehnyt hänestä entistä mystisemmän hahmon.

Seuraamme Bushia kun hän menee ensi kertaa oikeaan studioon jossa Pink Floydista tuttu David Gilmour, sekä Pat Martin ja Pete Perrier äänittävät ensimmäistä kunnon demoa tuon nuoren, mutta poikkeuksellisen lahjakkaan, koulutytön kanssa. Myöhemmin samainen nuori tyttö osoittaa suunnatonta luonteenlujuutta taistelemalla itselleen nopeasti jonkinlaisen itsemääräämisoikeuden ison levy-yhtiön suojissa. Taistelun kulmakiveksi muodostuu debyyttialbumilta löytyvä Wuthering Heights, kappale jonka voimaan levy-yhtiössä ei juuri uskota, mutta joka Bushin vaatimuksesta valitaan sinkuksi – ja joka nousee listaykköseksi niin Britanniassa kuin muuallakin.

Nämä kriittiset hetket maalataan voimakkain värein ja vaikka Thomson asettuu kuuliaisesti aiheensa puolelle lähes jokaisessa konfliktissa, ei hän menetä objektiivista tarkkailukykyään. Erityisen kovaa kritiikkiä art rock jumalattareksi nostettu Bush saa vuoden 1989 The Sensuel World sekä vuoden 1993 The Red Shoes -albumeistaan. Samoin allekirjoittaneen suosikeihin lukeutuva, selvästi kokeellisempi ja soundillisesti haastavampi Never for Ever jyrätään aika julmasti. Tosin Thomson pyrkii näissäkin kohdin ymmärtämään ja selittämään epäonnistumisten juuret, sillä eihän Kate voi tehdä vääriä valintoja. Eihän?

Kaikkein kovimman ryöpytyksen saa kuitenkin loppuvuodesta 1993 julkaistu minielokuva The Line, the Cross and the Curve, joka rakentui kuuden lähinnä The Red Shoes –albumilta löytyvän kappaleen ympärille. Thomson osaa näissä kohdin rinnastaa myös julkisen ja yksityisen Bushin kokemukset toisiinsa ja löytää, luultavasti täysin oikeat, merkitykset ja reaktiot näiden välillä.

Vuonna 2010 julkaistu kirja ei kata Bushin kahta vuonna 2011 julkaistua albumia, joten viimeinen sivuilla ruodittava teos on vuoden 2005 upea ”paluu albumi” Aerial, jota edeltänyt King of the Mountain sinkku kertoi – ehkä pieni virne suupielessä, eristäytyneestä Elvis Presleystä ja Citizen Kanesta. Kirjan perusteella Bush sen sijaan ei ole omalle vuorelleen linnoittautunut ja höyrähtänyt erakko, vaan tuiki tavallinen kotiäiti, joka voi tehdä kappaleen vaikka pesukoneessa pyörivistä pyykeistä ja jonka otsaan uran alussa isketty seksipommin leima oli alun alkaenkin keinotekoinen.

Kuka hän on ja mistä hän tulee? Thomson pystyy luomaan mosaiikillaan suhteellisen tarkan kuvan, mutta samalla lukuisista haastatteluista ja mielipiteistä käy selväksi, että nähtävästi kukaan ei tiedä Bushin syvintä minuutta – paitsi ehkä tämän poika ja aviomies. Muilta monet ovet ovat aina suljettu, eikä niiden takana piileviä huoneita voi koskaan nähdä. Asiallinen kirja on silti viihdyttävä ja tietoa pursuava paketti, joka ilahduttaa varmasti niin Bush-faneja kuin muitakin musiikista ja erikoisemmista ihmisistä kiinnostuneita lukijoita.