Goatsnake ja kivuton paluu

Stoneristi rokkaava doom-kvartetti Goatsnake on yksi Southern Lordin Recordsin perustajan ja monenmoisessa doom-suossa marinoidun kitaristin Greg Andersonin (Sunn O))), Thorr’s Hammer, Ascend) yhtyeitä vuosien varrelta. Mutta vuonna 1996 perustetun bändin juuret ovat itse asiassa syvemmällä Los Angelesin doom-skenessä, nimittäin The Obsessedin rytmiryhmässä. Goatsnake heräsi alkuperäiskokoonpanossaan henkiin viime vuoden Roadburnin tiimoilta ja heittää nyt yhden harvoista tämän vuoden keikoistaan Helsingin Tavastialla keskiviikkona 15.6. Soitin yhtyeen basistille Guy Pinhasille Amsterdamiin kysyäkseni sekä uusista että vanhoista kuvioista.

Milloin rupesitte ensimmäistä kertaa miettimään bändin uudelleenkasaamista?

– Kesällä 2009 Birminghamin Supersonic-festareilla soitin Thorr’s Hammerin reunionissa bassoa ja jälkeenpäin kun jauhettiin paskaa takahuoneessa, joku heitti ilmoille, että miten olisi Burning Witch –reunion? Sitten joku heitti vastavedon: ”Vitut siitä, tehdään Goatsnake-reunion!” Se oli sellaista känniläppää, mutta idea jäi muhimaan yön yli. Paikan päällä olivat myös Roadburnin pääjärjestäjät Walter (Hoeijmakers) ja Jurgen (van den Brand) ja he olivat vailla pääesiintyjää vuoden 2010 festivaalin torstaipäivälle. He pyysivät meitä seuraavana päivänä tuolle paikalle esiintymään ja me tokaisimme Gregin kanssa, että mikäs siinä, kiinni veti! Toisin sanoen, siitä kuin idea ensimmäistä kertaa heitettiin ilmoille meni noin 24 tuntia kunnes paluukeikka oli jo lyöty lukkoon.

Goatsnake teki lyhytkestoisen paluun ilman sinua vuonna 2004, eli et ole soittanut bändissä kymmeneen vuoteen. Miltä tuntui nousta taas lavalle?

– Olen aktiivisesti soittanut muissa bändeissä koko ajan ja olen ollut yhteyksissä muiden jäsenten kanssa. Kaikki ovat vanhoja ystäviäni. Se oli todella kivutonta. Me vain tehtiin se.

Miksi vuoteen 2001 päättynyt Goatsnaken ensimmäinen toimintakausi oli niin lyhyt?

– Vaikea sanoa. Kaikki olivat samaan aikaan töissä ja ihmiset rupesivat muuttumaan perheellisiksi. Silloin on vaikea sitoutua kiertueisiin. Kaipa sen voi nähdä myös menetettynä mahdollisuutena merkityksessä ”meistä olisi voinut tulla jotain”, mutta ei se meille ole niin vakavaa. Goatsnake ei ole, eikä tule ikinä olemaan kiertueita tekevä bändi. Näitä tulevia keikkojakin on vain muutama. Soitammeko ensi vuonna lisää? Ehkä. Ehkä ei. Itse asiassa yksi tämän bändin viehätyksistä on se, että soitamme niin harvoin.

Ei ehdi kyllästyä toisten naamoihin ja hauskuus pysyy?

– Aivan. Se että soittaminen on hauskaa on kaiken a ja o. Ihan sama työn suhteen. Jos työ ei miellytä, eroa.

Entä tuleeko Goatsnake enää ikinä olemaan levyttävä bändi?

– Älä koskaan sano ei koskaan. Ei se mahdotonta ole, mutta mitään suunnitelmia ei ole. Ehkä jos joskus jotain riffejä syntyy, miksi ei?

Greg Anderson sanoi haastattelussa että hänen mielestä Goatsnake ei ammoin ollut kovinkaan kaksinen livebändi, mutta nyt kun harjoittelitte kunnolla ennen Roadburnin keikkaa homma oli aivan eri tasolla. Mitä mieltä itse olet?

– Eletään eri aikoja. Olemme vanhempia nyt ja meillä on ihan eri lähestymistapa soittamiseen ja koko bänditouhuun yleensä. Suhtaudumme asioihin paljon rennommin, mutta olemme myös kehittyneet soittajina. Silloin yritimme kai olla jotenkin punk, ja soittaminen oli siitäkin syystä vähän huolimattomampaa.

Luuletko että ihmiset ovat kiinnostuneempia Goatsnakesta nyt kuin kymmenen vuotta sitten?

– Ehdottomasti. Mutta luulen myös että kiinnostus tämäntyyppiseen musiikkiin on kasvanut huimasti. Silloin Man’s Ruin ja Southern Lord olivat ainoiden joukossa jotka tällaista julkaisivat. Nyt bändejä ja julkaisijoita on paljon enemmän mutta luulen myös että metallimusiikin kuulijakunta on muuttunut radikaalisti. 90-luvun underground-genret kuten black metal ovat hyvin suosittuja. Lisäksi nykyajan skenet ovat todella monisäikeisiä, varsinkin kuin kyseessä ovat nuoremmat kuulijat. Saatetaan esimerkiksi pitää samaan aikaan black metallista ja vaikka punkista.

Kun kerran puhutaan genreistä… Ihmiset tuppaavat luokittelemaan Goatsnaken doomiksi, mutta kyllähän siinä on vahvasti myös rock-elementtejä mukana.

– Rockia on ehdottomasti mukana. Meitä ruvettiin varmaan sen takia kutsumaan doomiksi, koska tämäntyylisiä, hitaasti ja raskaasti soittavia yhtyeitä ei paljon ollut tuolloin. Nyt kun olemme esimerkiksi menossa Hellfestiin Ranskaan niin se lava jolla soitamme on kokonaan  omistettu  tälle kamalle. Aivan uskomatonta. Pääesiintyjinä ovat Kyuss Livesin ja Electric Wizardin kaltaiset nimet, joiden kanssa soitamme varmastikin useammalle tuhannelle. Se pistää nöyräksi ja olemme hyvin kiitollisia siitä että ihmiset edelleen pitävät meistä.

Ennen Goatsnakea soitit Winon kipparoimassa The Obsessedissa. Olet Hollannissa asuva ranskalainen. Miten päädyit amerikkalaiseen The Obsessediin soittamaan?

– Kun muutin Amsterdamiin eräs ystäväni oli saanut haltuunsa kasetillisen The Obsessedin demomateriaalia. Tiesin Winon Saint Vituksesta ja jotenkin päädyimme juttusille hänen kanssaan. Halusimme tietää kasetilla olevien biisien nimet, koska ne olivat vaan yhtenä pötkönä siinä. Vähän tuon jälkeen Wino päätti pistää Obsessedin uudestaan kasaan ja minä päädyin aluksi heidän roudaajaksi ja sitten kun Scott Reeder lähti bändistä ylenin basistiksi. Tässä vaiheessa olin muuttanut Los Angelesiin. The Obsessedin hajottua jatkoimme rumpali Greg Rogersin kanssa soittamista rytmiryhmänä. Rupesimme jammailemaan Greg Andersonin kanssa. Kun etsimme laulajaa, halusimme jonkun joka ei laula öristen, koska sitä kaikki teki siihen aikaan, joten pyysin vanhaa ystävääni Pete Stahlia (Scream, Earthlings?) mukaan. Siinä pähkinänkuoressa Goatsnaken syntytarina.

Soitat myös hollantilaisessa stoner-yhtyeessä Beaverissä. Onko tuo bändi aktivoitumassa uudelleen kun kerran soititte Roadburnissä?

– Ei. Se oli itse asiassa Beaverin vihoviimeinen keikka. Tutustuin Beaverin jätkiin 80-luvun lopulla koska meillä oli yhteiset treenitilat. Päädyin soittamaan bassoa heidän kanssaan ja siitä tuli sitten myöhemmin Beaver. Kun lähdin Amerikkaan he korvasivat minut toisella kaverilla ja kun nyt muutama vuosi palasin takasin Amsterdamiin he kysyivät minua mukaan taas, mutta kitaraan, kun kerran basistinpaikka oli jo täytetty. Oli siis pakko opetella kitaransoittoa, ja menihän se Roadburnin keikka sitten jotenkin.

Helsingin keikalla Tavastialla teitä lämmittelee Porin ylpeys Circle. Mikä on sinun suhteesi Circleen?

– Olen jo viitisen vuotta ollut aivan mieletön Circle- ja Pharaoh Overlord –fani! Kun törmäsin Jussiin (Lehtisalo) Roadburnissa sanoin hänelle että olemme tulossa keikalle Helsinkiin ja että olisi mahtavaa jos Circle voisi soittaa kanssamme. Seuraavalla viikolla Circle oli lisätty illan ohjelmistoon. Olen sanoinkuvaamattoman innoissani tästä keikasta! Painoimme jopa 48 kpl rajoitetun määrän Circle/Goatsnake-paitoja pelkästään tätä keikkaa varten. Siinä on sekä Goatsnaken että Circlen logo yhdistettynä ja ne on tosiaan numeroitu 48:een!

Goatsnake (USA) ja Circle esiintyvät Helsingin Tavastialla 15.6.

Showtimet 21:00 & 22:00.

http://www.myspace.com/goatsnakesouthernlord
http://www.circlefinland.com/