Gary Numan – Industrial rockin kummisedän historia kahdessa osassa

Radio Noisen kaksiosaisessa spesiaalissa luodataan Gary Numanin (s. 1958) pitkää ja vaiherikasta uraa. British Airwaysin bussikuskin ja osa-aikaisen puhelinmyyjän poika Gary Anthony James Webbille ei povattu loistavaa tulevaisuutta, mutta kun nuori mies perusti vuonna 1976 yhdessä ystäviensä kanssa Tubeway Army -nimisen bändin, lähtivät asiat rullaamaan kuin itsestään eteenpäin. Taiteilijanimeksi valikoitui uuden ajan hengessä Numan ja tie Lontoon klubeilta kohti tähtiä oli äärimmäisen nopea, kunhan alkuaikojen punk vain vaihtui elektronisesti ryyditettyyn new waveen. Listojen kärkeen singahtanut toinen albumi Replicas teki bändistä kertaheitolla uuden ajan airueen, ja kiekolta löytyvä Are ‘Friends’ Electric? kasvoi kaikkien aikojen ensimmäiseksi synarock/industrial -hitiksi.

Suosion myötä Numan päätti lähteä soolouralle, ja etenkin vuoden 1979 The Pleasure Principle, sekä 80-luvun alun neljä ensimmäistä albumia olivat vahvoja näytteitä miehen taidoista. Alati uusia suuntia etsinyt artisti ei kuitenkaan ollut tyytyväinen taiteelliseen tilanteeseensa, vaan lähti kaikkien tyrmistykseksi kokeilemaan jazzin ja funkin sulauttamista elektroniseen musiikkiin. Kokeilut olivat pääasiallisesti katastrofaalisia, mutta Numan jatkoi härkäpäisesti valitsemallaan tiellä, vaikka kuraa satoi niskaan niin faneilta, kriitikoilta, kuin muilta artisteiltakin. Todellinen pohjakosketus oli kuitenkin vasta edessä, sillä dancen kanssa flirttaillut vuoden 1986 pitkäsoitto Strange Charm oli jo sellaista kuraa, ettei maestro itsekään voinut olla huomaamatta tekeleensä heikkouksia. Levyn tiimoilta ei vaivauduttu tekemään edes kiertuetta, ja hetken vaikutti jo siltä, että Numanin ura oli lopullisesti ohi.

Pistettyään soolouransa hetkellisesti jäihin Numan teki paluun estradeille, etsien kuumeisesti kadonnutta suosiotaan. Industrialin pioneeri oli kuitenkin kadottanut itseluottamuksensa, minkä myötä hän teki yhteistyötä lähes kenen kanssa tahansa uusien hittien toivossa. Todelliseksi käännekohdaksi muodostui vuoden 1994 Sacrifice albumi, jolla Numan päätti hylätä hittien jahtaamisen ja keskittyä sellaisen musiikin tekemiseen, jota hän itsekin halusi kuunnella. Ilmestyessään Sacrifice oli kuin täydellinen industrial-pommi, eikä mies ole sen koommin horjunut valitsemaltaan tieltä. Tuon reitin viimeisin merkkipaalu on syyskyyn 15. julkaistu Dead Son Rising, jolla Numan on jalostanut tyyliään jälleen askeleen eteenpäin.

Numan spesiaalin ensimmäinen osa on kuultavissa tästä, toinen osa puolestaan tästä.

Mahdollisesti jotain samankaltaista