Flying Colors: Flying Colors (2012)

Superkokoonpanot ovat siitä kimurantteja tapauksia, että äärimmäisen harvoin nämä tähtien kokoonajot pystyvät lunastamaan ne suunnattomat – ja usein myös hyvin epärealistiset – odotukset, joita ryhmien edesottamuksia kohtaan on kasattu. Sama pätee Flying Colorsiin, jonka esikoislevy on vain simppeliä rokkia ilman sen kummempaa jumalallista ihmeellisyyttä.

Tässä super-ryhmässä mukana ovat kosketinsoittaja/vokalisti Neal Morse (Spock’s Beard, Transatlantic), kitaristi Steve Morse (Kansas, Dixie Dregs, Deep Purple), basisti Dave LaRue (Dixie Dregs, Joe Satriani, Planet X) sekä rumpali Mike Portnoy (Dream Theater, Transatlantic, OSI). Kukin hepuista on jo yksistään sellainen tähti, että hänen ympärilleen voisi rakentaa bändin, joten vokalisti Casey McPhersonilla on varmasti usein tunne, että hän on vain silkka fanipoika setämiesten seurassa.

Niin tai näin McPherson on yllättäen se tekijä, joka kasvattaa Flying Colorsin pottia eniten. Miehen lämmin ja sielukas vokalisointi kun räiskyy juuri sellaista todellista kipinää, joka tuntuu puuttuvan etenkin rytmiryhmän rutiinityöltä haiskahtavasta suorituksesta.

Säväkkää progeilua on siis turha odottaa, kun miljonääriklubi sinkoilee ristiin ja rastiin amerikkalaisen rockin laajoilla kentillä. Rasteista löytyy väkinäisen tuntuista rankistelua (Shoulda Coulda Woulda), huomattavasti onnistuneempaa flirttailua funkin kanssa (Forever in a Daze) ja pieni stoppi 70-luvun maisemissakin järjestyy, kun Love is What I’m Waiting For puristaa hiukan glamilta kimaltavaa kyyneltä silmäkulmaan. Välillä poiketaan tietenkin myös perinteisemmässä baarissa pillittämässä tuoppiin (Everything Changes) ennen kuin koittaa ihan oikeasti upean finaalin aika Inifinite Firen muodossa. Albumin unohtumattomin saavutus on silti vakavaa hittitautia oireileva Kayla, jonka melodiakulussa lepää jotain kuolematonta ja kaunista.

Tämä(kään) superlevy ei siis kirjoittanut musiikin historiaan uutta lukua, mutta kun kaikki on kohdillaan ja taitoakin piisaa vaikka kymmenelle demobändille jaettavaksi niin mikäs siinä. Kyllähän tätä kuuntelee.

3 / 5

Mahdollisesti jotain samankaltaista