Flow Festival 2013 – Huippuhetket ja pettymykset

Flow-festivaali juhlittiin Helsingin Suvilahdessa 9.–11.8.2013. Noisen reportterit listasivat festarin parhaat kokemukset ja pahimmat pettymykset.

Huippuhetket

Olen nähnyt (keikka)jumalan kasvot

Dear, Nick Cave. Olit elävänä ihanan ruma, mutta uskomattoman karismaattinen apinamies. Annoit meille kaikkesi ja soitit lähes kaikki, mitä toivoin sinun soittavan. Sinun bändisi Warren Ellisin johdolla oli jälleen kerran mainiossa soittokunnossa. Olin jo vuosia toivonut näkäväni sinut keikalla. Viime vuosina Bad Seedsin seestyessä toivoin, että näkisin sinut Grinderman-bändin keulilla, mutta nyt keikkasi osoitti, että The Bad Seeds on myös palannut raivopäisen rock-meuhkaamisen pariin.

Osasit myös hiljentyä. Soitit sielukkaasti pianolla muutaman balladin ja uusimman albumisi nimikappale liikutti minut kyyneliin keikan loppupuolella. Ennen tuota herkkää hetkeä saarnasit kuin Saatanan riivaama maantiepastori. Tulkitsit huiman bändisi kanssa lähes satavuotiaasta blues/traditional-kappaleesta Stagger Leestä parhaan live-version ikinä. Teit samalla turhaksi monien metallibändien tyhjänpäiväisen leikkimisen pahuuden kuvastolla. Vitsailit kappaleella jopa yleisölle improvisoimalla säkeet: Ou, you got that on the vinyl, on the motherfucking vinyl!

Kaiken päätteeksi soitit vielä yhden suosikkikappaleeni Bad Seedsin katalogista Red Right Handin. Olin mykistynyt. Yhtään sinua turhaan kehumatta ja tuhansia keikkoja kokeneena, sinun esityksesi meni välittömästi kärkikymmenen joukkoon. Esitystäsi voi jopa sanoa kaikkien aikojen parhaaksi keikaksi, vaikka esiinnyit festivaalilavalla. Kiitos tuhannesti sinulle, ja aion nyt hankkia Push The Sky Awayn viimein motherfucking vinyl -formaatissa. (Jarkko Veijalainen)

Nick_Cave_Noora_Isoeskeli

Just count the holes in his mothafuckin head. Stagger Lee! Kuva: Flow / Noora Isoeskeli

Kraftwerkin Autobahn

Moottoritiematka kuplavolkkarilla 80-luvun tietokonepelin grafiikkaa muistuttavassa maisemassa Autobahn-klassikkobiisin sävelin ja 3D-lasien läpi katsottuna oli festarin innostavin trippi.  Välillä ratin takaa irtauduttiin katsastelemaan autoa ja moottoritien liikennettä lintuperspektiivistä. Mersu meni siinä kyllä sitten vasenta kaistaa ohi kuplasta. Kaiken kaikkiaan Kraftwerkin 3D-show oli viihdyttävä elämys sekä silmille että korville.  Lue myös arvio koko keikasta. (Juha-Pekka Vanhatalo)

Kraftwerk_Tomi_Kukkonen

Wir sind Kraftwerk! Kuva ei ole Autobahn-biisistä. Kuva: Flow / Tomi Kukkonen

Vihaa vastaan – The Hate Destroyer

Flow Festivalin hienoin oheistoiminta oli kaikille avoin graffiti- ja töherrysseinä, jolla jokainen saattoi ottaa kantaa vihaa ja rasismia vastaan. Kolmelle festaripäivälle oli varattu omat seinänsä, joihin vuoroillaan kävivät kantansa ilmoittamassa mm. Kauko Röyhkä ja tapahtuman virallisesti aukaissut Paavo Arhinmäki. Idean äiti, berliiniläinen eläkeläinen Irmela Mensah-Schramm oli koko viikonlopun festivaaleilla vastailemassa ihmisten kysymyksiin ja nauttimassa yleisesti festivaalitunnelmasta. Valitettavasti Noise.fi ei tavoittanut tätä iki-ihanaa mummoa yhteiskuvaan, joten joudutte tyytymään minun pärstäkuvaani ja minun terveisiini kaikille v**un natseille. Lue lisää The Hate Destroyerista Noisen ennakkojutusta ja Flow:n sivuilta. (Jarkko Veijalainen)

TheHateDestroyer

Jave says Nazi Punks Fuck Off!

Pilkkuun asti Goatin seurassa

Viime kevään Roadburn-festivaalin pahin pettymys oli, etten mahtunut katsomaan ruotsalaisen etnopsykedeliayhtyeen Goatin keikkaa. Nyt uhrasin loput Kraftwerkin huikeasta 3D-keikasta nähdäkseni viime vuoden sensaation vihdoin elävänä. Eikä Goat pettänyt. Tribaalisia rytmejä, stonerjumitusta, psykedeliaa, outoja asuja ja tanssivaa yleisöä. Tämän kaiken Goat tarjosi festivaalin viimeiseksi kokemuksekseni. Katso itse, mistä on kysymys, jos et vielä tiedä. Youtubessa löytyy koko keikka tämän kesän festareilta. Uutta materiaalia myös Spotifystä Run To Your Mama -remixes -albumin muodossa. (Jarkko Veijalainen)

goat-Mike Gualdoni

Goat elävänä. Kuva Mike Gualdoni

Electro boogie down with Public Enemy

Public Enemy oli todella kovassa iskussa. Omissa kirjoissani hip-hop-veteraanien keikka meni kategoriaan “Viihdyttävin rap-keikka ikinä”. Lisäksi yllättäen juuri Flavor Flav puhui paatoksella poliittisista asioista kaiken peruslavameuhkaamisen lisäksi. DJ Lordin skrätsäyssoolo Smells Like Teen Spiritin ympärille ansaitsee erityismaininnan. Tämän jälkeen unohdin seikan, että Terminator X ei ole enää osa Public Enemyn kokoonpanoa.

Kuitenkin keikan mieleenpainuvin hetki oli vaahtosammuttimen kokoisen B-boyn electroboogie/breakdance-näytös viimeisen biisin aikana keskellä yleisöä. Se kirvoitti paikalla olleen yleisön muodostamaan ison ympyrän tanssijan ympärille ja kannustamaan vain ja ainoastaan poikaa Public Enemyn lopetellessa keikkaansa taustalla. Tätä vetoa todisti myös kulttuuriministerimme Paavo Arhinmäki. P.S. Katso kuvat (jutun otsikkokuvassa poseeraa myös kyseinen nuori B-boy) (Jarkko Veijalainen)

bboywitharhis

Doing electro boogie with Paavo Arhinmäki

Nomad Kitchenin Panko Hauki

Flow on tunnettu monipuolisesta ja laadukkaasta ruokatarjonnastaan. Minun makuhermoani hiveli erityisesti Nomad Kitchenin pieni välipala-annos Panko Hauki. Japanilaistyyppisellä panko-korppujauholla leivitetty haukipala tarjoiltiin roimainelehdellä ja kyytipoikana oli tulista srirachakastiketta. Koko komeus tarjoiltiin vielä ekologisesti munakennosta ja hintaa tuli kohtuulliset viisi euroa. Flow-klassikkoainesta! (Juha-Pekka Vanhatalo)

flow2013ruokaa

Flow´n ruokakojuja

 

Pahimmat pettymykset ja muut motkotuksen aiheet

Blixa Bargeldin romahtavat lavarakenteet 

Muun muassa Einstürzende Neubautenissa, Nick Cave and the Bad Seedsissä ja soolona vaikuttaneen Blixa Bargeldin yhden miehen vocal performance oli monelle festarin odotetuimpia keikkoja. Harmi vaan, että aika monelta jäi tämä äänen ja efektien kollaasi kokematta. Sisätiloissa ollut keikkapaikka The Other Sound osoittautui Bargeldin suosioon nähden täysin alimitoitetuksi. Tosin tänä vuonna ei festarin käytössä ollut isompia tiloja Suvilahden rakennuksista. Yli tunnin ennen showtimea tulleetkaan eivät välttämättä mahtuneet saliin. Pitkän jonon puolivälissä pettymys oli käsin kosketeltava ja kirouksia sinkoili. Itse jonotin keikalle tunnin, kunnes luovutin ja menin katsomaan loput Moderatin esitystä. (Juha-Pekka Vanhatalo)

Blixa_Bargeld_web-730x418

Blixa, täällä ei ole mitään nähtävää tai kuultavaa

GY!BE:n posti hukassa 

Godspeed You! Black Emperorin esiintymistyyliin kuuluu hädin tuskin rekisteröidä yleisön läsnäolo, mutta yleensä ryhmä kompensoi taiten veistellyllä, emotionaalisesti pakahduttavalla panoraamamusiikillaan. Puuroisesta tasapaksuudesta kärsineiden soundien ja tunnetuimmat levyt tyystin skipanneen settilistan johdosta tuttu maaginen ilmapiiri jäi syntymättä, ja tuntui siltä, kuin olisi vaan seurannut jonkun bändin treenejä. Tämä korostui kahdeksanhenkisen orkesterin paukuttaessa ja pauhatessa nyanssittomasti kahdessa uudessa kappaleessa, jotka vaikuttivat olevan sävellyksellisesti vielä työvaiheessa. Loppuun soitettu, soundillisesti ja soitannollisesti hienosti sujunut ensimmäisen kokopitkän The Sad Mafioso pelasti paljon, mutta jos en olisi nähnyt yhtyettä aikaisemmin – ja paremmassa vedossa – olisin ollut kovin pettynyt. (Tom Sundberg)

godspeed

GY!BE kuva: Flow Festival

My Bloody Valentinen äänenvoimakkuus

Paluun tehnyt shoegazebändi My Bloody Valentine varmaankin kuvittelee äärimmäisen äänenpaineen olevan sen soundin olennainen rakennuspalikka. Mutta se on pikemminkin kompastuskivi. Olisi ollut mukava saada jotain selkoa yhtyeen säröjen ja efektien sävyttämästä indierockista ja unenomaisisesta laulusta, mutta balanssi oli täysin hukassa. Biisit sinällään olivat kyllä tunnistettavissa. Roudarit olisivat voineet unohtaa laulumikkien tuomisen lavalle ja laulusta olisi kuulunut suunnilleen yhtä paljon kuin nyt. Kevin Shieldsin valtava vahvistinportaikko oli toki vakuuttavaa nähtävää, mutta toisin kuin kulisseihin luottavilla heavybändeillä, vahvarit oli valitettavasti myös kytketty päälle. Miehen tuutatessa yksittäisiä nuottejaan kaikki muu sai väistyä. Kollegani mukaan oppia olisi voinut ottaa viime vuoden Swans-keikasta, jolloin myös runnottiin korvia huumaavalla äänenpaineella ilman vastaavia ongelmia. (Juha-Pekka Vanhatalo)

ottomajanseina

Otto Majan tilataideteos

Teknonsoittajat häiritsivät Caven balladeja

Ainakin lavan edustalla Nick Cave and the Bad Seedsin hiljaisempien biisien aikana korviin kantautui tasaista bassorumpubiittiä jostain taaempaa. Jumputus tuli ilmeisesti RBMA Backyardin stagelta. Joku olisi voinut käydä vaientamassa dj:n. Nick Cavea ei saa häiritä! Lava-aikataulujen suunnittelussa ei ollut ehkä osattu varautua, että joku voisi soittaa päälavalla yhtä hiljaa kuin herra Cave pianonsa ääressä. (Juha-Pekka Vanhatalo)

Tekstit: Juha-Pekka Vanhatalo, Jarkko Veijalainen ja Tom Sundberg

Kuvat: Jarkko Veijalainen (ellei toisin mainittu kuvien yhteydessä) 

whattimeisit

Yeeeeeeea boooooi! What time is it?