Flow 2010 sunnuntai: mm. Caribou, Marina and the Diamonds

Suvilahti, Helsinki, 15.8.2010

Sunnuntaina käyntiin pääseminen kesti poikkeuksellisen kauan, ja sain raahattua itseni festivaalialueelle vasta iltakahdeksan aikoihin.

Telttalavalla esiintynyt saksalainen Rotfront osoittautui varsin piristäväksi uudeksi tuttavuudeksi. Bändin mustalais-slaavilainen musisointi toi mieleen, kuinkas muuten, Gogol Bordellon – tosin sillä erotuksella, että Rotfrontin biisit kuulostivat Gogolin kohkauksia huomattavasti paremmilta. Esimerkiksi Sovietoblaster-kappale “Everyone here/drinks vodka and beer” -riimeineen jäi pitkäksi aikaa päähän soimaan. Reipas meininki toi uutta virtaa väsyneen festaroitsijan kehoon.

Caribou (kuva: Sami Heiskanen / Flow Festival)

Caribou (kuva: Sami Heiskanen / Flow Festival)

Sigur Rósin Jónsin keikan peruuntuminen harmitti varmasti monia, vaan ei meikäläistä. Sigur Rósin muniinpuhaltelu ei ole ikinä sytyttänyt, eikä Jönssin sooloilukaan jaksanut etukäteen kiinnostaa. Caribou sen sijaan oli yksi eniten odottamistani nimistä koko festivaaleilla. Jónsin feidauksen takia hienonhienon Swim-albumin julkaissut kanadalaisartisti pääsi musisoimaan päälavalle, ja yllättävän hyvin Cariboun tunnelmallinen elektro istuikin isolle estradille. Osittain Röyksoppia muistuttava maalailu onnistui pitämään otteessaan koko keikan ajan, vaikka rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että aivan niin suurta vaikutusta musiikki ei tehnyt nyt kuin ensimmäisiä kertoja levyltä kuultuna. Vaikuttava kokemus silti.

Takaisin telttaan brittien uutta pop-ihmettä Marina and the Diamondsia kuuntelemaan. Neidon mainion debyyttialbumin (montakohan kertaa olen kirjoittanut sanan “debyytti” tämän reportaasin aikana…) tarttuvat biisit kuulostivat hyviltä myös livenä, oli kyse sitten pianolla säestetyistä slovareista tai Shampainin kaltaisista tanssihiteistä. Itse Marinakin vaikutti nauttivan lavalla olostaan. Yleisöä ei keikalla ollut aivan niin paljon kuin odotin: suurin osa porukasta alkoi jo hyvissä ajoin valua kohti päälavaa, jossa pian aloittelisi sunnuntain varsinainen pääesiintyjä The xx.

The xx (kuva: Jussi Hellsten / Flow Festival)

The xx (kuva: Jussi Hellsten / Flow Festival)

Brittiläisen indie-sensaatio Äksäksän viimevuotinen debyytti oli mielestäni tylsänpuoleinen tekele, ja epäilin vahvasti etten jaksaisi seurata bändin keikkaa nukahtamatta. Kieltämättä silmät alkoivatkin hieman lupsahdella. Pakko silti myöntää, ettei The xx nyt aivan huonokaan kokemus ollut – pimeässä, lämpimässä kesäyössä porukan raukea fiilistely kuulosti varmasti paremmalta kuin missään muussa yhteydessä.

Eli sellaista Suvilahdessa tällä kertaa. Esiintyjäkattauksen suhteen ei päästy lähellekään edellisvuoden loistavuutta, mutta mielenkiintoista katsottavaa riitti silti. Yleisömäärien suhteen mentiin etenkin lauantaina melko äärirajoilla ja näyttäisikin siltä, että tätä isommaksi festivaalia ei enää voi kasvattaa tunnelman kärsimättä. Toivottavasti näin ei tehdä ja tapahtuman ainutlaatuinen fiilis säilyy tulevinakin kesinä. Nähdään taas ensi vuonna, Flow.