Fear Factory : The Industrialist – Kaksin aina kankeampi

AFM Records, 2012

Vanhat katuporametallistit ovat täällä taas uuden kokoonpanonsa kanssa, mitä voi yhtä hyvin kutsua myös yhtyeen limboksi. Reilut kaksi vuotta sitten huikean keikan Nosturissakin heittäneen murharyhmä Fear Factoryn pääkaksikko, huutolaulaja Burton C. Bell ja kitaristi Dino Cazares ovat sittemmin jatkaneet yhtyeen taivalta pelkästään kaksistaan.

Mechanizella yhtyeen rytmivelho Cazares oli juuri liittynyt takaisin yhtyeeseen 11 vuoden tauon jälkeen, ja yhtyeeltä oli tuolloin lupakin odottaa nahan uudelleen luontia, jossa se albumin myötä onnistuikin mallikkaasti.

Edellisellä, erittäin brutaalilla Mechanize-albumilla (2010) todella vakuuttavasti operoinen Strapping Young Ladin rytmiryhmänäkin tunnettun kaksikon, basisti Byron Stroudin (liittyi 3 Inches of Bloodiin) ja maailman kiistattomimpaan metallirumpalieliittiin jo parikymmentä vuotta kuuluneen Gene Hoglanin (ex-Dark Angel, ex-Death. Liittyi 2011 Testamentin tulevan albumin äänityskokoonpanoon) jätettyä yhtyeen, ovat Bell ja Cazares toimineet nopeasti, kahmineet tuotantotiimiinsä mm. 1995 vuoden FF:n Demanufacture-klassikon tuottaneen, Front Line Assemblyn kosketinsoittajanakin tunnetun Rhys Fulberin ja pistäneet pikavauhdilla läjään uuden studioalbumin, The Industrialist.

Kuinkas sitten kävikään… Pelkotehtaan pääkaksikko koettaa uudella, järjestyksessään kahdeksannella virallisella FF-studioalbumilla täyttää yhtyeen alkuperäisrumpalin, Raymond Herreran kuin myös Hoglanin saappaat Devolved-yhtyeen rumpalin John Sankeyn ja Cazaresin yhteistyössä sämpläämien konerumpujen avulla.

Sinällään kyseinen seikka ei ole vaikuttanut FF-soundiin mitenkään olennaisesti, paitsi että rumpuosuuksien suhteen biisit vaikuttavat konemaisuudessaan esim. Mechanizella normaaliin huippusuoritukseensa yltäneen Hoglanin soitantaan verrattuna kliinisemmiltä, kesymmiltä ja tylsemmiltä. Cazaresin yksin soittamien kielisoitinten (kitarat+basso) äänityksestä on vastannut puolestaan Machine Headin ja Soulflyn riveistäkin tuttu Logan Mader.

Nimimiesten avuista huolimatta The Industrialistilla Fear Factoryn ylitsepääsemättömäksi kompastuskiveksi koituu vanhan porariffittelyn uudelleenkierrätys. Yhtye käy tyhjää ja toistaa pahemman kerran itseään. Kertosäkeissä Bell puolestaan joko huutaa tai jollottaa pitkiä nuotteja sisältävät neo-mollimelodiansa vanhaan tapaansa ilmeettömästi,  tiukasti kiinni omissa, kaksiulotteisissa maneereissaan.

Juuri kiusallisinta onkin, että Mechanize-albumilla yhtyeen piristävän askeleen takaisin mekaanisen death metalin juurille päin ottamisen jälkeen Cazares, Bell ja Fulber ottavat yhtyeen kurssin takaisin kohti FF-standardimaisuutta, keskitempoista ja mukavuusalueelle jämähtävää täryjyräämistä, mikä Fear Factoryn soundimaailmassakin oli kaikessa yksiulotteisuudessaan kulkenut tiensä päähän jo 2000-luvun alkumetreille tultaessa.

Kun Bell vielä rääkyy Disassemble-biisin luokattoman huonon kertosäemelodian kerta toisensa jälkeen ohi nuotista, pistää se vanhaa FF-diggaria kiukustuttamaan niin maan valtavasti. (Voisin käyttää ko. tunnetilasta vulgaarimpaakin termiä!)

Yhtye ei siis onnistu tarjoamaan The Industrialilla oikeastaan mitään uutta jo valmiiksi kapea-alaisen musiikillisen ilmaisusektorinsa saralla. Se tuntuu viihtyvän vallan mainiosti vain minimalisesti varioivien, katkorytmisten teollisuusmetallikipaleittensa parissa. Kuitenkin, ulos päin Cazaresin ja Bellin teollisuusmetallitripin voima onnistuu välittymään tällä kertaa todella heikosti.

Kappaleista parhaiten hammasrattaiden väliin liiskaavia paloja uudella albumilla ovat New Messiah, elektrompaa soundimaisemaa porametalliin sekoittava God Eater sekä HC-vaikutteinen Difference Engine. Kuitenkaan mitään uutta Demanufacturea, Self Bias Resistoria, Replicaa, Shockia tai edes Fear Campaignia ei Fear Factory ole onnistunut uudelle albumilleen loihtimaan.

Kyseessä on valitettavan keskinkertaisia biisejä sisältävä teos sinällään persoonalliselta modernin metallin klassikolta ja edelläkävijältä. – Juuri saman tyyppinen, uudistumisen raikkautta vailla oleva albumi kuin mitä vuoden 1999 Digimortal-albumi oli. -Albumi, mikä johti aikanaan osittain Cazaresin eroamiseen yhtyeestä. Pettymys.

2/5

Live!

22.6. Fear Factory juhannuksena Nummirockissa, Kauhajoella!

 

Mahdollisesti jotain samankaltaista