Fabio Frizzi – kauhun tuolla puolen, osa 2

Haastattelussa Supermassive-festivaalin päätöspäivänä 26.10. esiintyvä elokuvasäveltäjä Fabio Frizzi. Tässä osassa keskitytään Frizzin työhön Lucio Fulcin kauhuklassikoiden parissa sekä miehen myöhempiin vaiheisiin. Haastattelun ensimmäisen osan voi lukea täällä.

Kuuluisimmat työsi ovat Lucio Fulcin zombielokuviin säveltämäsi soundtrackit. Minkälaista oli työskennellä hänen kanssaan?

– Fulcille tekemäni elokuvasävellykset olivat minulle äärimmäisen tärkeitä ja ennen kaikkea opettavia kokemuksia. Vain säveltämällä vaativille tuottajille ja ohjaajille voi harjaantua tekemään sitä työtä mitä teen. Sitä ei kirjoista opi.

Oliko hänellä selkeä visio siitä, minkälaista musiikkia hän haluaa vai saitko vapaammat kädet tehdä mitä haluat?

– Musiikki oli Luciolle rakasta ja hänelle oli äärimmäisen tarkkaa minkälainen vaikutus musiikilla tulee olla niin erillisissä kohtauksissa kuin kokonaisvaltaisemmin, hänen luomansa tarinansa kuljetuksessa. Hän työskenteli aina kiinteästi foley-artistien, ääninäyttelijöiden ja säveltäjien kanssa ja kontrolloi kaikkea ääniraitaan liittyvää. Tuloksena oli aivan uniikki, kaleidoskooppimainen sekoitus ääntä ja kuvaa.

Ennen konserttiasi esitetään Fulcin vuonna 1979 valmistunut Zombi 2 (a.k.a. Zombie, Zombie Flesh Eaters). Kerro hieman millainen projekti se oli säveltää?

– “Zombi 2” on tärkeä elokuva Fulcin uralla. Se on hänen ensimmäinen todellinen kauhuelokuvansa. Pidän siitä todella paljon. Kuvauspaikat ovat kauniita, päänäyttelijät ovat hyviä ja siinä on intensiivisyydessään alati kasvava tarina. Musiikki on sekoitus karibialaisia rytmejä ja dramaattisempaa atmosfääriä. Pääasiallinen yhteistyökumppanini oli Maurizio Guarani, joka huolehti koskettimista ja ohjelmoinnista. Hän on todellinen elektronikkanero. Sitten oli tuhannen vempeleen perkussiomestari, Adriano Giordanella, jonka jäljiltä studiossa lojui aina kaksi tai kolme laatikollista jos jonkin sortin rytmisoitinta. Tällä soundtrackilla on yksi rakastetuimmista teemoistani. Tiedäthän, 4/4:aa nakuttava bassorumpu ja kuolleiden kuoro…

Mitä mieltä olet legendaarisesta zombi vastaan hai -kohtauksesta? Se on yksi oudoimmista ja samalla lumoavimmista kohtauksista elokuvan historiassa, eikä vähintään loistavan musiikin takia.

– Ylpeydentunteet heräävät joka kerta kun näen tuon kohtauksen. Se on mestarillisesti ohjattu, leikattu ja lavastettu. Teimme kaikki vankassa käsityöläishengessä elokuvaa ja meillä oli osaava johtaja. On hienoa että elokuva näytetään ennen keikkaa, jotta yleisö pääse virittäytymään oikeanlaiseen tunnelmaan ennen keikkaa.

Fulcin seuraava zombielokuva City of the Living Deadin (1980) musiikki on luonteeltaan hieman erilaista. Valitsit sitä varten hieman klassisemman instrumentaation viuluineen ja pianoineen.

– City of the Living Dead on toinen sävellystyö joka on minulle hyvin läheinen. Se poikkeaa sekä aikaisemmasta että seuraavasta soundtrackistani. Musiikissa on useita teemoja, jossa on rinta rinnan elementtejä sekä klassisesta musiikista että rockista. Kun kuuntelin soundtrackia uudestaan sovittaakseni sen Frizzi 2 Fulcia varten yllätyin kuinka hyvältä se kuulosti pitkästä aikaa – kuin vaatekaapista kaivettu vanha puku joka sopii yllesi täydellisesti.

Monet pitävät The Beyondia (1981) sekä Fulcin että sinun parhaimpana työnä. Siinä kuuluu mielestäni aikaisempaa selkeämmin progressiivisen rockin vaikutus. Mitä muistat soundtrackin sävellystyöstä?

– Siinä on tosiaan paljon uusia elementtejä verrattuna aikaisempiin ääniraitoihini. Rockin ja sinfonisen progen interaktio on viety pidemmälle ja mukana on myös kuoro joka tuo musiikkiin semiklassista rakennetta. Kuoron laulama teksti on muuten poimittu Dies Iraesta, jonka kirjoitti 1200-luvulla elänyt runoilijamunkki Tuomas Celanolainen. Fanit ihmettelevät useasti mitä nämä oudot latinankieliset sanat ovat. Nuo vuodet olivat minulle taiteellista kasvuaikaa ja The Beyond oli ehdottomasti tärkeä etappi urallani.

1980-luvun jälkeinen työsi ei ole minulle kovin tuttua. Voisitko kertoa hieman mitä kaikkea olet tässä välissä tehnyt?

– Lukuun ottamatta lyhyttä ajanjaksoa, jolloin kirjoitin musiikkijuttuja useisiin sanoma- ja aikakausilehtiin, olen aina työskennellyt säveltäjänä ja kapellimestarina. Tosifanit saattavat tietää balettiteoksistani, jotka sävelsin Rooman Kansallista tanssiakatemiaa varten. Työskentelin myös italialaisen elokuvamusiikin suuruksia (Rota, Morricone, Trovaioli, Rustichelli) kunnioittavan sinfonisen konsertin parissa 12 vuotta ja aion palata siihen lähitulevaisuudessa. Lisäksi olen viimeisen 15 vuoden aikana säveltänyt paljon musiikkia useisiin menestyksekkäisiin italialaisiin tv-sarjoihin.

Italiasta tulee niin monta loistavaa elokuvasäveltäjää tai -säveltäjätiimiä. Erityisesti 70-luvun jännitys- ja rikoselokuvien musiikki on aivan omaa luokkaansa. Millaista oli työskennellä elokuvasäveltäjänä tuolloin?

– 70-luvulla italialaisella elokuvateollisuudella pyyhki vielä taloudellisesti hyvin. Elokuvaproduktioita oli paljon ja sävellystöitä riitti. Kun minä aloittelin alalla olin onneni kukkuloilla. En voinut uskoa että intohimostani oli muodostumassa oikea ammatti. Tein isompien projektien ohella musiikkia niin kutsuttuihin b-elokuviin, mutta olin jokaisen elokuvan kohdalla aivan yhtä innossani. Nyt tuo innostus ja usko omaan tekemiseensä palkitaan.

Miten paljon olet soittanut soundtrackejasi livenä aikaisemmin? Millainen liveyhtye sinulla tällä hetkellä on?

– Edellisen kerran minulla oli bändi 22-vuotiaana. Sen jälkeen on ollut lukuisia kollaboraatioita, mutta aina studion “suojissa”. Muutama vuosi sitten, omaelämänkerrallisen Frizzi – Rewind -kirjani innostamana tuli hinku soittaa soundtrackeja livenä ja heitimme pari keikkaa Frizzi 2 Fulcina. Yhtye syntyi pitkällisen valintaprosessin tuloksena. Lopulta löysin joukon paitsi soitannollisesti taitavia myös ihmisinä upeita muusikkoja. Kanssani Supermassivessa lavalle kiipeävät seitsemän projektille omistautunutta ystävää: Federicio Tacchia (rummut), Roberto Fasciani (basso), Alessandro Errichetti (sähkökitara), Riccardo Rocchi (akustinen ja 12-kielinen kitara), Enrico Scopa (koskettimet, nokkahuilu), Alessio Contorni (koskettimet, huilu ja huuliharppu) ja Giulietta Zanardi (laulu, perkussiot).

Frizzi 2 Fulci (IT) esiintyy Supermassive-festivaalin viimeisenä päivänä sunnuntaina 26.10. Korjaamolla. Myös muut illan esiintyjät, Umberto (US) ja Death Waltz Records DJ-setillään (UK), maalailevat elokuvallisia tunnelmia. Ennen musiikkiesityksiä esitetään Lucio Fulcin kauhuklassikko Zombie 2 (a.k.a. Zombie Flesh Eaters (1979). Night Visions -elokuvafestivaalien aikaan on puolestaan mahdollisuus nähdä Fulcin The Beyond (1981) valkokankaalta. Näytösajat ovat torstai 30.10. klo 22:15 ja sunnuntai 2.11. aamuyö klo 3:10.