Fabio Frizzi – kauhun tuolla puolen, osa 1

Huomenna starttaavan Supermassive-festivaalin (22-26.10.) päätöspäivän pääsesiintyjä ei esittelyjä kaipaa… paitsi tietysti jos italialaiset, 70/80-luvun taitteen zombikauhusoundtrackit eivät jostain kumman syystä olekaan tuttuja. Ai eivät ole vai? Entäs sellainen kappale kuin Mombasa? Juuri se Taiskan lallatus. Näitä kahta yhdistää herra nimeltä Fabio Frizzi. Ja nyt hän saapuu Suomeen ensimmäistä kertaa Lucio Fulcin elokuviin säveltämäänsä musiikkia esittävän Frizzi 2 Fulci -projektinsa kanssa.

Italialaisesta kauhusta kun puhutaan, nousee varmaan ensimmäisenä mieleen Dario Argento ja hänen viime vuosina pariin otteeseen Suomessa vieraillut luottosäveltäjäyhtyeensä Goblin. Seuraava looginen tutustumiskohde giallon saralla on Lucio Fulci, jonka karmivissa yksityiskohdissa viipyilevät visiot ovat Argentoakin hurmeisempia. Kuten Argenton tapauksessa, myös Fulcin parhaimpien elokuvien tehovoimaa nostaa entisestään suurenmoinen kuvan ja musiikin harmonia. Goblinin tapaan Frizzi ammentaa progressiivisesta rockista, mutta myös klassisen musiikin perinteestä. Oheisen haastattelun ensimmäisessä osassa keskitytään Frizzin uran alkuvaiheisiin, toisessa osassa puolestaan työstään Fulcin tunnetuimpien kauhuelokuvien parissa ja sen jälkeisestä urasta.

Teit ensimmäiset elokuvasävellyksesi yhdessä Franco Bixion ja Vince Temperan kanssa. Kerro enemmän tästä sävellystiimistä.

– Silloinen musiikkikustantajani Carlo Bixio (Francon veli toim. huom.) ehdotti tällaisen trion perustamista, kun olin aloittanut ensimmäisen elokuvasävellykseni työstämistä. Ideana oli muodostaa eräänlainen musiikillinen laboratorio. Minä olin nuorin. Minulla oli pää täynnä ideoita ja määrätietoisuutta. Heillä oli enemmän kokemusta ja parempi tuntemus alan käytännöistä. Meillä ei ollut valmiiksi määriteltyjä rooleja ja työskentelimme hyvin yhdessä. Minulle se oli antoisaa oppiaikaa. Viiden menestyksekkään vuoden jälkeen päätimme yhteistuumin, että tämä oli tässä. Tulimme loistavasti toimeen keskenämme ja pidämme vieläkin yhteyttä.

Tiesitkö että täälläpäin isona hittinä tunnettu Taiskan Mombasa pohjautuu eroottissävytteistä Amore Libero (1974) –elokuvaa varten säveltämääsi Ibo Lele –kappaleeseen?

– Ibo Lele/Mombasa on urani ensimmäisiä positiivisia muistoja. Amore Libero oli ensimmäinen elokuva jonka soundtrackin sävelsin kokonaan itse. Kun olin viittä vaille valmis Bixio ehdotti, että säveltäisin laulun alkutekstejä varten. Olin jo mielestäni säveltänyt tarpeeksi monta teemaa elokuvaa varten joten aluksi vastustin ideaa. Hän sai minut kuitenkin ylipuhuttua ja näin syntyi Ibo Lele. Midem-musiikkibisnesmessuilla Cannesissa Bixio törmäsi suomalaisiin levy-yhtiö-ihmisiin – eikä aikaakaan kun käsissäni oli Taiskan levy. Voit kuvitella että olin haltioissani kun sain kuulla kappaleen valtaisasta menestyksestä. Siksi olenkin innoissani saadessani soittaa juuri Helsingissä, josta kaikki tavallaan alkoi.

Amore Liberon ääniraidalla soitti myöhemmin Goblinina kuuluisuuteen nousseet Claudio Simonetti, Fabio Pignatelli, Walter Martino ja Massimo Morante. Sävelsit myös yhdessä Goblinin kanssa musiikkia elokuvaan nimeltä Giro girotondo… con il sesso è bello il mondo (1975). Kerro hieman tästä projektista.

Claudio Simonetti, Fabio Pignatelli, Massimo Morante ja Carlo Bordini, jotka tuolloin soittivat yhdessä nimellä Oliver, olivat minun hyviä ystäviäni ja saman Bixio-veljesten pyörittämän Cinevox-levy-yhtiön artisteja. Pomomme ehdotti että tekisimme yhdessä soundtrackin mainitsemaasi Oscar Brazzin ohjaamaan elokuvaan. Suostuimme ja teimme yhdessä kolme kappaletta; Epopean, Ammoniacan ja Eddan, jonka nimesin kappaleen solistina toimineen laulajattaren Edda Dell’Orson mukaan. Musiikki äänitettiin Rooman Ortophonic-studiossa ja muistan että sessiot sujuivat varsin rattoisissa merkeissä. Vajaa kuukausi myöhemmin Dario Argento etsiskeli progressiivista rockbändia hänen Profondo Rosso –elokuvaansa. Näin Goblinin ura alkoi. Profondo Rosson soundtrack äänitettiin samassa studiossa ja hengailin paljon siellä heidän kanssaa nauhoitusten aikaan. Olin heidän ensimmäisiä fanejaan.

Edda elokuvasta Giro girotondo… con il sesso è bello il mondo. Vokalistina toimii Ennio Morriconen sävellysten monissa sanattomissa lauluosuuksissa esiintynyt Edda Dell’Orso.

Teitte Bixio-Frizzi-Tempera-triona yhteistyötä Lucio Fulcin kanssa jo lännenelokuva Four of the Apocalypsen (Chaco -teloittaja) tiimoilta vuonna 1975, mutta tiimin ensimmäinen varsinainen trilleriääniraita oli Fulcin The Psychic / Sette notte in nero (1977). Oliko haastavaa säveltää musiikkia jännityselokuvaan kaikkien länkkäreiden ja komedioiden jälkeen?

– The Psychic oli tosiaan sävellysprojektina aivan uudenlainen kokemus. Tosin, koska olimme työskennelleet aiemmin Fulcin kanssa meillä oli jonkinlainen tuntuma siihen, minkälaista jännitettä hän halusi elokuviinsa.

Musiikki on myös keskeinen osa itse elokuvan juonta. Kuka sävelsi elokuvan nimessä mainitut “seitsemän mustaa nuottia”?

– Ne olivat minun tehtäväni. Työskentelin pitkään rakenteen parissa, jotta siitä tulisi riittävän tehovoimainen. Kuin vihdoin sain sen viimeisteltyä tein siitä luupin jonka soitin Franco Bixiolle. Hän oli hyvin tyytyväinen työhöni ja homma eteni siitä.

Haastattelun toinen osio luettavissa täällä.