Esoteerista pedaalipornoa Domissa

LIVE: Esoteric (UK),  Totalselfhatred, Cataleptic. DOM 2.2.2012.

Kold Reso Kvlt:in järjestämän iltaman musiikillinen anti kilpaili synkkyydessään ulkona hyisissä 20 pakkasasteen lukemissa huitelevan talven kanssa. Lopunajantunnelma sopi sikäli hyvin asiaan, sillä keikkapaikana toiminut DOM sulki ovensa 11.2., jotta kaupunkiin saataisiin lisää discoja. Pääesiintyjänä tapahtumassa hidasteli jo parisenkymmentä vuotta atmosfääristä hautajaisdoomiaan esittänyt brittiläinen Esoteric. Lämmittelijöinä (kylmääjinä?) toimivat kotimaiset Cataleptic ja Totalselfhatred, joiden nimistä tyhmempikin tajuaa, että nyt ei taida olla calypsoa tarjolla.

“Katalepsia on lihasten jännitysjäykkyystila, jossa ihminen äkkiä jäykistyy siihen asentoon, jossa sillä hetkellä oli. Tällöin hänen raajojaan on mahdollista asetella erilaisiin asentoihin, joissa ne myös pysyvät”. Cataleptic puolestaan on deathin ja doomin välimaastoa synkeästi tarpova lohjalaisorkesteri, joka oli settinsä loppusuoralla saapuessani keikkapaikalle. Jokin yhtyeen luomassa tunnelmassa muistutti Brave Murder Dayn aikaista Katatoniaa, mutta suoraviivaisemmalla mid-tempo-kuolo-otteella. Turha sitä on tuon vähäisen annoksen perusteella enempää kommentoida.

Total Self and God Hatred. (Kuva: Paula Isakoff)

Totalselfhatredin “depressiivisessä black metallissa” (miltäköhän kuulostaa ratkiriemukas black metal?) oli moni asia kohdallaan, mutta yhtyeen muuten tylyn tehokasta ulosantia sumensivat liialliset ainesosat. Kolme kitaraa, kolme vokalistia + satunnaisesti ääntelevä rumpali, basisti ja kosketinsoittaja muodostivat toisinaan komeaa soundia ja toisinaan äänikuva saturoitui tympeähköksi tasapaksuudeksi. Kosketinsoittajan kontribuoidessa kerrostumien tasolla äänimassaan mikään ei hypännyt häiritsevästi esiin, mutta pianosoundilla vedetyt dramaattiset pimputukset olivat pahasti päälleliimatun kuuloisia. Toisaalta kosketinsoittaja oli eläväinen hahmo muiden soittajien valitessa tutun ja turvallisen tuimistelu-patsastelu-linjan. Musiikillisen painopisteen vaihteleminen keskitemposynkistelyn ja kipakamman black metal -hölkän välillä toimi yleisesti ottaen mainiosti.

Mihinkään katu-uskottavuussössötyksiin menemättä on pakko sanoa, että Esotericin kitaristi-laulaja ja tätä nykyä ainoa alkuperäisjäsen Greg Chandler on genreen nähden hieman erikoinen ilmestys “madonna-mikkeineen”. Viritelmän käytännöllisyyttä on tosin vaikea mennä kiistämään. Chandlerhan joutui aikanaan 90-luvulla melkeinpä lennosta siirtymään kakkoskitaristiksi, kun silloinen kuusikielisenkutittelija lähti yllättäen lätkimään ennen kiertuetta.

Esotericin albumit tuppaavat olemaan tuplacd-julkaisuja, toisin sanoen biisien kestossa löytyy. DOMissa yhtye soitti kuusi hitaasti ja moniosaisesti etenevää järkälettä uusimmalta Paragon of Dissonance -levyltä sekä encorena edelliseltä Maniacal Valelta löytyvän death metallisemman ja rivakamman Caucus of Mindin. Yhteensä puolitoistatuntisen keikan loppuun asti seuraaminen oli pienoinen haaste. Pahinta puudutusta ehkäisi kuitenkin Esotericin doom/death-pakkaa persoonallisella äänimaailmalla hämmentävä tyyli.

Esoteric. (Kuva: Paula Isakoff)

Musertavaa synkkyyttä enemmän yhtyeen musiikissa on alakuloisuuteen verhouttua eeppistä jylhyyttä, jonka rakentelussa erinäisillä efekteillä oli suuri osuus. Kitaristi Jim Nolanin ja basisti Mark Bodossianin pedaaliarsenaaleja ihmetellessä päässä sikisi kylläkin sama vanha kysymys. “Ihanko oikeasti noita kaikkia tarvitsette?”. (Johon kuultiin itse artistilta myöhemmin sama vanha vastaus “Tottakai.”) Mutta oli tässäkin esityksessä liikaa. Kaikukylläinen soundi vei kyllä musiikkia niihin esoteeriisiin sfääreihin jonne varmastikin oli tarkoituskin, mutta en muista että myös Chandlerin örinä olisi levyllä näinkin efektoitu. Kuivemmat vokaalit olisivat olleet sopivasti kontrastoiva lapiollinen multaa ja mätää atmosfäärisen himmailun dominoimaan keikkaan.

Mahdollisesti jotain samankaltaista