Erilaistu tai kuole – tarvitaan Levykauppa 2.0

Stupido Shop (se levykauppa Kalliossa) ilmoitti eilen hakeutuneensa konkurssiin. Tämä aiheutti ihan oikeutetustikin sosiaalisessa mediassa kuohuntaa, kun ihmiset muistelivat menneitä ja pahoittelivat sitä, etteivät kantaneet enempää rahaa Stupidon ovista sisään.
Stupido on suomalaisessa musiikkibisneksessä ikoni ja legenda, mutta pitää muistaa, että kyseessä on kuitenkin vain levykauppa, jonka tarkoitus on ollut tuoda sitä pyörittäneiden ihmisten leivän päälle voita. Voisi jopa sanoa, ettei diileri ole ystäväsi.

Maailma muuttuu ja firmat siinä sivussa joko muuttuvat myös tai katoavat. Väkisinkin tulee mieleen Jack Troutin markkinoinnin klassikkokirja Erilaistu tai kuole. “Kivijalkakaupalla” on vaikea kilpailla verkkoa vastaan valikoimassa tai hinnassa, mutta kivijalalla on parhaimmillaan paljon enemmän tarjottavaa kuin anonyymillä verkko-ostamisella.

Tuossa edellä mainitussa kirjassa pääpointti on se, että pienen on mahdotonta kilpailla isoja vastaan samoilla ehdoilla. Sen takia pitää pystyä tarjoamaan jotain sellaista mihin iso ja jäykkä organisaatio ei taivu. Tällöin pienen toimijan ympärille saadaan syntymään fanikunta, joka on valmis puolustamaan ja tukemaan toimintaa jopa kalliimmilla hinnoilla.

Yhteisöllisyydeksi tuota nykyään varmaan pitäisi kutsua. Yhteisöllisyyttä on Stupidokin varmasti tarjonnut, mutta väittäisin, että se on samalla tavoitellut liian isoa palaa koko kakusta. Stupido oli kuitenkin loppupeleissä melko perinteinen levykauppa, mistä sai mitä vaan. On vaikeaa erottua tarjoamalla kaikkea kaikille.

Suomen kokoisessa maassa on toki vaikea pysyä leivän syrjässä kiinni erikoistumalla, koska valtavirran ulkopuolella olevat asiat ovat kokoluokaltaan todella pieniä. Erikoistuminen vaatii myös järjettömästi (lähes aina palkitsematonta) työtä ja (enimmäkseen epäonnistuneita) ideoita. Aina välillä kuitenkin laukaukset osuvat maaliin, ja tällöin noustaan massasta esiin. Record Store Day on hyvä kansainvälinen esimerkki siitä millä pienet levykaupat ovat nostaneet profiiliaan.

En tarkoita tällä sitä, että stupidolaiset olisivat olleet työtävieroksuvia tai ideaköyhiä. Aikansa kutakin, kuten sanotaan. Ymmärrän varsin hyvin sen, että oman talouden ollessa riippuvainen kaupan menestyksestä, on vaikeaa ja osaltaan myös pelottavaa liikkua jatkuvasti ja nopeasti muuttuvassa ympäristössä.

Selvä faktahan on se, että fyysisten levyjen myynti on vähentynyt viime vuosina ja varmasti tulemme kuulemaan lisää uutisia suljetuista levykaupoista. Uusia ideoita musiikin ja sen asiakkaille saattamisen välillä keksitään jatkuvasti, miksei vaikka stupidolaisten toimesta. Vaikka ovet sulkeutuvatkin, ihmisten kokemus ja ammattitaito ei katoa mihinkään.

Eivät striimaukset ja lataukset tule fyysistä kauppaa tappamaan, levykauppa tulee kuitenkin varmasti radikaalisti muuttamaan muotoaan. Ts. levykauppa on kuollut kauan eläköön levykauppa 2.0 – mikä ikinä lienetkin.