Ensiferum, Frosttide ja Whispered soittivat viholliset suohon

Ensiferum, Frosttide ja Whispered
Pakkahuone, Tampere,
27.2.2015

Koska olen vanhapieru, raportti alkaa muinaisten aikojen muistelulla.

Matkataan ajassa taaksepäin aika tarkalleen 13 vuotta ja Tampereen legendaariseen hevibaariin Rusty Angeliin Näsilinnankadulle. Lauantai-iltana rähjäisen kippolan pienessä nurkkauksessa soittaa muuan hiljattain debyyttilevynsä julkaissut Ensiferum, josta manselaiset ovat toistaiseksi kuulleet lähinnä Radio Mafian Metalliliitossa. Tämän intensiivisen vedon jälkeen bändin fanipohja kasvaa hetkessä muutamalla kymmenellä hengellä, sillä tuskin kukaan tuona iltana Rustyssa olleista voi unohtaa tätä muistaakseni Thunderstruckiin päättynyttä keikkaa.

Paljon on virrannut vettä Tammerkoskessa sen jälkeen, ja Enskan kokoonpanossa on enää yksi sama jäsen kuin vuonna 2002. Bändin määrätietoinen työ on nostanut sen yhdeksi kansainvälisesti tunnetuimmista genrensä edustajista, ja helmikuussa 2015 Tampereen keikkakin vedetään toista tuhatta henkeä vetävällä Pakkahuoneella. Tällä kertaa paikaksi olisi tosin riittänyt viereinen Klubikin, sillä sali ei jostain syystä ole lähimainkaan täynnä. Järjestäjälle kuitenkin iso kiitos Pakkahuoneen valitsemisesta, sillä Klubin puolelle eivät olisi päässeet bändin alaikäiset fanit, joita oli paikalla varsin paljon.

Melodiselle death metalille ja soturiestetiikalle pyhitetyn illan avauksesta vastasi kotikaupungin ylpeys Whispered. Japanilaisesta mytologiasta ja kabuki-teatterista inspiraatiotaan ammentava bändi jätti kolmessa vartissa varsin positiivisen kuvan itsestään. Laulaja–kitaristi Jouni Valjakka piiskasi asiaan kuuluvasti maskeeratun ja puetun nelikon komeaan lopputulokseen. Taustanauhoja tosin käytettiin hetkittäin jopa häiritsevän paljon, mutta se on toki ymmärrettävää, kun kyse on näin mahtipontisesta musiikista eikä lavalla ole kosketinsoittajaa.

Biisit painottuivat Whisperedin viime vuonna julkaistuun Shogunate Macabre -kakkoslevyyn, mutta oli mukana myös Thousand Swords -debyytin materiaalia. Mieleen jäivät etenkin miekkaveisut Thousand Swords ja Hold the Sword sekä tietenkin Hopeanuoli-animesarjan tunnari Ginga: Nagareboshi Gin. Uutta levyä on kuulemma luvassa jo lähiaikoina, ja hyvä niin – takoa kannattaa, kun rauta on näin tulikuumaa.

Jokseenkin samoilla vesillä kuin Whispered ja Ensiferum soutaa myös illan toinen lämppäri, Frosttide. Sen melodinen ja folkkivivahteinen death metal kuulosti tosin livenä hieman turhan monotoniselta jyystöltä meikäläisen makuun, eikä bändi siksi tehnyt yhtä suurta vaikutusta kuin Whispered. Pettymyksestä ei kuitenkaan voi puhua, sillä raskaan pinnan alta löytyi välillä mukavasti mieltä lämmittävää melodisuuttakin.

Frosttiden toinen pitkäsoitto, Blood Oath, ilmestyi sopivasti keikkapäivänä, mutta jostain syystä kiekkoja ei ollut saatu myyntiin Pakkahuoneelle asti. Harmi, mutta onneksi uutta matskua kuultiin suoraan bändin esittämänä. Uutukaisista ilmoille kajahtivat käsittääkseni ainakin Blood Oath, Traitor Within, Fate Refined ja yli 8-minuuttinen Gates of the Asylum. Debyytin biiseistä muistijälkiä jättivät puolestaan slovarimaisesta käynnistyvä Siege ja tilutteleva Quest for Glory.

Kaiken kaikkiaan ihan kelpo veto Frosttidelta, jolle riittää varmasti potentiaalista kuulijakuntaa Suomen rajojen ulkopuolellakin.

Uunituoreen levyn materiaalia pääsi esittämään myös Ensiferum, jonka One Man Army -reiska ilmestyi niin ikään tällä viikolla. Heti kärkeen siltä kuultiin kunnon myllytys Axe of Judgement ja tutun enskamainen folkkimetallirallatus Heathen Horde. Myöhemmin uutukaisista vuoron saivat vielä ainakin sankarillinen melodiasiivu Warrior without a War, Frederikille kumartava Two of Spades -hassuttelu ja isoon pittirinkiin porukan saanut One Man Army.

Vaikka heti setin alussa vuoron saivat myös vanhat tutut Into Battle ja Little Dreamer, keikan alkupuoli meni jokseenkin tunnustelevissa merkeissä. Bändi oli kyllä perinteisen hyvässä vedossa, ja soitto ja laulu kulkivat kiitettävästi, mutta itse yhtye jäi jälleen kerran jotenkin etäiseksi. Eivät Ensiferumin tyypit tietysti ikänä ole olleet mitään joidenkin kollegoidensa kaltaisia välispiikkiautomaatteja, mutta lainkaan pahitteeksi ei olisi, jos muutkin kuin basisti Sami Hinkka yrittäisivät viihdyttää yleisöä myös vahvalla eläytymisellä.

Ehkä pieni kankeus menee myös sen piikkiin, että settiin oli pitänyt opetella runsaasti tuoretta materiaalia ja kyse oli uuden levyn ensimmäisestä keikasta. Joka tapauksessa tunnelma alkoi vapautua illan edetessä. Esimerkiksi rauhallisemmat Smoking Ruins, Unsung Heroes ja Burning Leaves toivat hyvää kontrastia Ahdin ja From Afarin kaltaisille kaahailupaloille, jotka nekin puolustivat hyvin paikkaansa. Varsinaisen setin päättänyt Victory Songs -eepos oli niin ikään todella onnistunut valinta, eivätkä vihoviimeisiksi encoreiksi säästetyt Iron ja Token of Time olleet kaukana täysosumista.

Vaikkei Ensiferumin veto täydellinen ollutkaan, bändi onnistui jälleen kerran yhdistämään raakuuden, melodisuuden ja mahtipontisuuden sellaiseksi yhdistelmäksi, että yleisö sai kunnon katteen pääsylippueuroilleen. Pitti pyöri komeasti useaan otteeseen, nyrkit puivat ilmaan alusta loppuun ja folkahtavampina hetkinä salissa vedettiin niin polkan kuin valssinkin askelia.

Enskan esiintymiset Suomessa alkavat olla jo sen verran harvinaista herkkua, ettei niitä kannata missata, kun osuvat kohdalle. Tämän ja ensi viikon Suomen keikkojen jälkeen kalenterissa näkyy olevan sekä Euroopan että Pohjois-Amerikan kiertuetta, mutta uusia Suomen keikkoja ei ole ainakaan vielä julkaistu. Toivottavasti tuoppeja päästään kohottelemaan Ensiferumin johdolla edes jollain Suomen kesäfestarilla.

Teksti ja kuvat, Olli Koikkalainen