Emilie Autumn esitteli uusia biisejään Nosturissa

Yhdysvaltalainen Emilie Autumn käynnisti Euroopan kiertueensa reilu kuukausi sitten Saksasta. Show on tuon jälkeen kulkenut ristiin rastiin pitkin Keski-Eurooppaa, kunnes viimein koitti Suomen vuoro. Autumn esiintyi aluksi Tampereella 6. huhtikuuta ja heti seuraavana päivänä oli Helsingin vuoro, kun “victoriandustriaalista” musiikkia esittävä artisti ryhmineen valloitti Nosturin. Kiertueen teemana on Fight Like a Girl -albumi, tosin hiukan mutkalliseksi asian tekee se, ettei tätä yli kaksi vuotta valmisteltua pitkäsoittoa ole vieläkään saatu julkaistua.

Nosturi ei ollut selvästikään loppuunmyyty, mutta jo hyvissä ajoin lavan eteen pakkautuneesta väestä pystyi aistimaan vahvan jännitteen. Alkumusiikin lähdettyä soimaan yleisö sähköistyikin aina viimeistä riviä myöten, mutta tässä kohdin show koki ensimmäisen, ja onneksi myös lähes ainoaksi jääneen, notkahduksensa. Odotus kun venyi aivan liian pitkäksi ja jännite rikkoutui, vaikka 20- ja 30-luvun ikivihreistä sävelmistä toki omaa taikaansa löytyikin. Harras hiljaisuus vaihtui alati kasvavaan puheensorinaan, kun väelle kävi selväksi että kyseessä olikin vasta varaslähtö. Liekö taustalla ollut sitten teknisiä ongelmia vai mitä, mutta itse keikka käynnistyi vasta reilun kymmenen minuutin odottelun jälkeen.

The Naughty Veronica

The Naughty Veronica (Kuva: Tuuli Roth)

Heppoisempi artisti olisi saattanut menettää tässä vaiheessa jo hallinnan tilanteesta, mutta kun Autumn viimein nousi ryhmineen estradille otti hän yleisöstään välittömästi tiukan ja loppuun saakka pitäneen otteen. Tämä kävi selväksi kun intron perään kuultiin neljän vuoden takaisen 4 O’Clock -EP:n nimibiisi. Autumn ja tällä kertaa kolmijäseninen The Bloody Crumpets -taustaryhmä olivat sonnustautuneet jälleen näyttäviin asuihin, joissa viktoriaaninen aika ja friikahtava sirkusmuoti kohtasivat omalla vinksahtaneella tavallaan.

Komeat asutkaan eivät kuitenkaan peittäneet sitä tosiseikkaa, että Autumnin lauluääni oli pahasti alamaissa ensimmäisten parin kappaleen aikana. Nähtävästi äänenavaus oli jäänyt suorittamatta, sillä muutaman kappaleen jälkeen ongelmat olivat ohi, mutta aluksi laulu kuulosti suorastaan ala-arvoiselta, mikä on aika anteeksiantamaton virhe näin kokeneelta artistilta.

Kuten todettua kiertueen teemana on tuleva Fight Like a Girl -albumi, joten kiekon nimibiisi kuultiin heti alkurytäkässä ja uuden materiaalin esiinvyörytys jatkui halki keikan. Uudet kappaleet kuulostivat taatulta EA-materiaalilta eikä yleisöä tuntunut haittaavan edes se, ettei biisejä ole vielä julkaistu virallisesti. Kappaleiden viralliset nimet ovat edelleen hämärän peitossa, mutta tällä hetkellä One Foot in Front of the Other -nimellä tunnettu sävellys nousi selvästi keikan yhdeksi kohokohdaksi. Uusista kappaleista pari vaikutti liveversiona jopa yllättävän kevyiltä, tosin vastapainona kuultiin myös todella raskasta industrial-junttaa, joten tuleva kolmas pitkäsoitto tullee olemaan taas monien eri tyylilajien törmäyskenttä.

Emilie Autumn & The Bloody Crumpets

Emilie Autumn & The Naughty Veronica, Captain Maggot, The Blessed Contessa (Kuvat: Tuuli Roth)

Esitys oli alusta saakka enemmänkin teatteria, jossa Crumpetit näyttelivät osuutensa antaumuksella ja jonka viihdytyksenä nähtiin mm. pari The Blessed Contessan esittämää huikeaa akrobatianumeroa. Captain Maggot oli taustakolmikon kulmikkain hahmo, jonka pienille harteille laskettiin puolestaan shown friikahtavimmat osuudet ja ilveilyt. Mitä taas The Naughty Veronicaan tulee, niin hänen oma suuri numeronsa koitti kun Emilien aluksi vetämä suutelukoulu johti lopulta yhden yleisöstä valitun tytön “täydelliseen korruptoimiseen”.

Mitä kaikkea yksi hyvin pohjustettu suudelma voikaan saada aikaiseksi?

Emilie Autumn

Emilie Autumn (Kuva: Tuuli Roth)

Shown pääpaino oli nopeammilla numeroilla, mutta vauhdikkaampien teosten välissä kuultu Opheliacalbumin Art of Suicide nousi siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, yhdeksi illan kohokohdista. Tässäkin kohdin vähemmän oli enemmän, eikä esitys kaivannut kuin muutamia tarkoin harkittuja askeleita, pyörätuolin sekä pienen pahvista tehdyn kuun ja tähden. Autumn on klassisen koulutuksen saanut viulisti, jonka musiikissa ja esiintymisissä viululla on ollut aiemmin merkittävä rooli. Tällä kertaa kielisoitin jäi kuitenkin sivuun ja sitä soitettiin kunnolla ainoastaan Liarkappaleessa.

Nosturissa koettu show sijoittui teemaltaan viktoriaanisen ajan mielisairaalaan, josta tuntui tosin olevan kovin lyhyt matka oman aikamme laitoksiin, ja se oli kaikin puolin ehyt kokonaisuus. Esityksen aikana ei kuultu minkäänlaisia välispiikkejä, sillä harvat välipuheetkin olivat kiinteä osa tarinaa. Mutta kun päätös sitten koitti ei Autumnin kiitospuheelle tahtonut tulla loppua, sen verran vahvasti artisti oli liikuttunut uskollisen yleisönsä antamasta palautteesta. Eipä sen puoleen, en muista aiemmin olleeni keikalla, jossa yleisö laulaa kovaan ääneen kappaleita, joita ei ole edes julkaistu vielä.

Estradin tyhjennyttyä valot sammuivat hetkeksi, mutta eihän konsertti tietenkään tähän päättynyt sillä yleisö aplodeerasi niin kauan, että päästiin encoreiden pariin. Ensinnä kuultiin alkujaan Liar/Dead is the New Alive -EP:llä ilmestynyt Mad Girl, jonka perään soitettiin vielä samana vuonna Opheliacille päätynyt Thank God I’m Pretty, jonka ensimmäisen säkeistön yleisö sai laulaa itsekseen. Yhteishenki olikin suorastaan käsinkosketeltava ja Autumn nautti silminnähden joka hetkestä.

Emilie Autumn

Emilie Autumn (Kuva: Tuuli Roth)

Vielä perään teatraalinen lopputanssi ja kaksituntinen keikka oltiin saatu pakettiin. Vaikka alku oli hiukan hankala nousi esiintyminen silti henkilökohtaisesti unohtumattomimpien kokemusten joukkoon, ja mikäli vain joskus voitte käydä Autumnin esiintymisissä voin kokemani perusteella suositella niitä täydestä sydämestä.

Tätä kirjoitettaessa Fight Like a Girl -albumia lupaillaan ilmestyväksi kesäkuussa ja sopii vain toivoa, että tämä julkaisuajankohta pitää paikkansa.

Mahdollisesti jotain samankaltaista