Electric Monk : Hanging Loose (2011) – Karvapäiden kaapukierros

Electric Monk : Hanging Loose (2011)
Puuma Records / Running Moose Productions

Helsinkiläinen karvapää-rock ‘n rollin ilosanomaa saarnaava Electric Monk on edennyt toiseen pitkäsoittoonsa. Ennen debyyttiään Hair of The Dogia (2007) kourallisen omakustanteita julkaissut yhtye on jo kerennyt niittää mainetta riehakkaana livebändinä. Toisella albumillaan Electric Monk kaivaa ja kylvää juurirockin multia maltilla, tiedolla ja taidolla saaden kylvämänsä sadon kasvamaan vehreänä ja elinvoimaisena. Electric Monkin tyylivaikutteet löytyvät poikkeuksetta skandinaavisesta toimintarockista, The Kinksin, The Whon ja The Rolling Stonesin jykevästä alkurockista, kuin myös Jethro Tullin ja Grateful Deadin kaltaisten muinaisten, kokeellisten jättien psykedeelisemmästä ilmaisusta.

Hanging Loose avataan rehvakkaasti nimikkobiisin keskitemporockilla, joka lupaa vauhtia ja meininkiä. Toinen kappale Better Way vie taas tunnelman foxtrot-henkisen rokkauksen kautta skan maailmaan. Ship Of Foolsin puhaltimet ja southern-rockmainen honky tonk-piano tuovat puolestaan kivasti väriä perusveivaukseen, vaikka biisi liippaakin välillä vaarallisen läheltä Lynyrd Skynyrdin Gimme Three Stepsin sävelkulkuja. Melankolinen post-rock Dead Hours ja mandoliinilla maustettu slaavilaisvalssi Dance Macabre nousevat biisimateriaalista levyn parhaimmistoon. Viimeksi mainittu pitää sisällään kutkuttelevan, irlantilaistyylisen juomalaulupoljennon, jonka päällä laulaja Topias Jerkun kerronnallinen laulutyyli toimii maukkaan moniulotteisesti.

Levyn loppupuoliskon biiseistä The Key ja Fragile Heart löytyy lisää mausteita slaavilaisesta pelimannimusiikista. Painavampaakin osastoa albumilta löytyy aavistuksen verran. Rebound muistuttaa jazzisti ryskävää Steppenwolfia, kun taas Gnomea ja Tango Desperadaa soittaessa Electric Monk muistuttaa pelastusarmeijan rymyorkesteria jyräämässä MC5- ja Black Sabbathia. Albumin päättävässä Bluesissa on selkeästi tavoiteltu Led Zeppelinin Babe I`m Gonna Leave You:n ja Since I`ve Been Loving You:n raastavaa tunnelmaa. Albumin viimeiseen kappaleeseen tultaessa hissutteluosastoa on kuitenkin jo tarjoiltu liikaa, eikä biisiin enää jaksa keskittyä sen onnistuneesta toteutuksesta huolimatta.

Yhtyeen tyylitaju on osapuiltaan hyvin hallussa. Hanging Loose -albumi soi pehmeän 70-lukumaisesti. Rokkivaihteen ollessa päällä kielisoittimet pörisevät hentoisella räkäsäröllä, kun taas hennommissa vaiheissa herkästi soitettujen instrumenttien sävyt toimivat äänimaisemaa herkästi rikastavina stimulantteina. Electric Monk soittaa bändinä hyvin yhteen. Yhtyeen taitavuus ja näkemys nousevat lisäksi toiseen potenssiin biisien sisältäessä haasteellisia, oivaltavia ja persoonallisia sovitusratkaisuja. Myös Topias Jerkku kääntää hieman kömpelöt laulajan taitonsa tyylitajunsa ja asenteellisuutensa kautta voitoksi.

Electric Monk vaihtaa ilahduttavasti uuden kaavun joka biisiin, mutta häiritsevän usein myös kesken biisin. Kappaleiden osat rönsyilevät liiankin äkkiväärästi tyylisuunnasta toiseen, mikä alkaa pidemmän päälle käydä ärsytyshermoon, ja ennen kaikkea se katkoo kokonaisuuden punaista lankaa. Kyseisillä sopimattomilla sovitusratkaisuilla yhtye eksyttää keskivertorockin kuluttajat suvereenisti pöpelikköön kerta toisensa jälkeen.

Myös tietoinen varovaisuus ja pikkusievistely yhtyeen soitto-otteessa alkavat kallistua vaisuuden puolelle, varsinkin kun puhutaan oletusarvonsa puolesta uljaasti ja tulisesti rokkaavasta yhtyeestä. Kevyestä tunnelmastaan huolimatta levy on raskas kokemus läpikuunneltavaksi, mikä onkin levyn vakavin ongelma. Vaikkakin Hanging Loosen kappaleet sisältävät moni-ilmeisyyttä ja ilmavuutta, pitäisi biiseistä löytyä enemmän tarttumapintaa, suoruutta ja raakaa voimaa.

Rock ‘n rollin liekkeihin räjäyttämiseksi tarvitaan enemmän sytykettä, halkoa, tulta, bensaa ja vähemmän ruohosilppua. Sitä tietä näyttivät myös Led Zeppelin ja The Who aikanaan soittaessaan olan takaa. Hyvät rock-bändin perusteet Electric Monkilla on kieltämättä olemassa, mutta pääpainon siirtämistä ylitsepursuavasta musiikkityylien ja soitinarsenaalin esittelykikkailusta koukuttavampien biisien tekoon ja suoraviivaisempiin toteutusratkaisuihin siltä ehdottomasti kaivattaisiin. Hanging Loose on yhtyeeltä kelpo suoritus, mutta täräyttävämpäänkin tulokseen sillä olisi rahkeita.

3/5

Electric Monk livenä:

1.3. Club Liberte, Helsinki
2.3. Gloria, Oulu
3.3. Gloria, Oulu
10.3. Dogtori, Helsinki