Ei uhoa eikä kosiskelua – Amorphis lumosi Tampereen komeilla biiseillään ja karismallaan

Amorphis
Pakkahuone, Tampere
22.10.2015

Amorphis on ollut olemassa aina, mitä tulee omaan musiikin seuraamiseen. Yhtye tuottaa tasaiseen tahtiin uusia levyjä, ja siltä irtoaa säännöllisin väliajoin korvamatoja, jotka tarttuvat kiinni ilman aktiivista kuunteluakin.

Liki huomaamatta edellisestä koetusta Amorphiksen keikasta oli vierähtänyt useampi vuosi. Silloin yhtye soitti Ilosaaren päälavalla ja laulajalla oli pitkät paksut rastat. Tomi Joutsenen rastat ovat sittemmin kadonneet, mutta mitään muuta kovin dramaattista ei ole tapahtunut. Onneksi yhtye on yhä hyvässä iskussa.

Uuden Under the Red Cloud -albumia promoava keikka sujui klassisen mallin mukaan: ensin uutta, sitten vanhaa ja lopuksi molempia sekaisin vanhempaa painottaen.

Setin alku sujui vielä tunnustelevissa merkeissä ja soundeja hakien, ehkä myös lievää arkiväsymystä leijui ilmassa. Viimeistään kolmantena kuullun Bad Bloodin myötä yhtye pyyhki rähmät katsojien silmistä ja vaikut korvista.

Vanhan materiaalin ystäviä hemmoteltiin Tales from the Thousands Lakes -albumilta tutulla Drowned Maid -rykäisyllä. Sen kauemmaksi ei historiaan enää menty, joskin ikää on kertynyt jo mainiolle Elegy-levyllekin, jolta kuultiin kahden biisin otanta: On Rich and Poor ja My Kantele.

Amorphis ei kosiskele yleisöä show-tempuilla. Se luottaa omaan karismaansa ja musiikkinsa voimaan. Kun yhtälöön lisää näyttävät valot ja Joutsenen lämminhenkisen ja uhosta vapaan jutustelun (ellei uhoksi tai uhkaukseksi lasketa lupausta Popedan biisin opettelemisesta), on siinä kaikki, mitä tarvitaan.

Ennen kuin yleisö päästettiin kotimatkalle, oli luvassa komea House of Sleep, joka taipui kertosäkeen osalta yhteislauluksi. Sanat tuntuivat olevan hallussa miltei jokaisella ja tunnelma sitä myötä katossa.

Ei iltaa ilman encorea, kun kerran lisää pyydetään, sitä myös saadaan. Amorphis iski pöytään vielä kebab-kitaroinnilla ja murinalla kuorrutetun Death of a Kingin ja pari hieman vanhempaa viisua, Silver Briden ja The Smoken. Viimeisen biisin päätteeksi alkoi ämyreistä alkoi raikaa Eläkeläiset. Tyylikäs lopetus senkin puolesta.

Teksti, Jukka Kastinen
Kuvat, Olli Koikkalainen