Dinosaur Jr:lla palaset eivät loksahtaneet paikoilleen

Dinosaur Jr.
Tavastia 25.2.2013

Amerikkalaisen vaihtoehtorockin veteraaniyhtye Dinosaur Jr on tunnettu äänekkäistä keikoistaan. Äänenpaineesta tinkiminen osoittautui kuitenkin olevan  yhtyeen musiikille eduksi, kun näin bändin edellisen kerran Tavastialla kesällä 2010. Nyt kolmisen vuotta myöhemmin Dinosaur Jr oli päättänyt olla jälleen erittäin äänekäs.

Bändin taustakangas oli lähes turha, kun vahvistinten pilvenpiirtäjät peittivät näkyvyyden lavan takaseinään. Kuulonhuoltoliitto ei todellakaan suosittele laulajakitaristi J Mascisin kolmen Marshall-pinon arsenaalin edessä oleskelua silloin, kun mies painaa päälle Big Muff -pedaalinsa. Dinosaur Jr:lle ominaisten pitkitettyjen kitarasoolojen aikana bändin sointi ei pysynytkään enää missään järkevässä balanssissa kitaran puskiessa trion muut jäsenet kumoon. Mascisin vähäeleinen kitarasankaruus kääntyi nyt itseään vastaan. Kitara jyräsi myös yhtyeen luovan johtajan Mascisin laulun. Tietty nukkavieruisuus kuuluu bändin estetiikkaan, mutta nyt laulu meni myös vähän turhan usein vähän sinne päin.

Kiertelin eri puolilla salia ja yläkerrassakin, mutta hyvää soundia ei tällä kertaa ollut löydettävissä. Basisti-laulaja Lou Barlow´n puolelta lavaa oli sentään mahdollisuuksia saada kokonaisuudesta tuntumaa.

Biisien väleissä oli paljon teknisten ongelmien ratkomista ja virittelyä, ja muutenkin välejä tilkittiin päämäärättömällä liruttelulla ennen asiaan menoa. Mahdollisesti entistäkin apaattisempi J Mascis ei juuri kommunikoinut kenenkään kanssa – ei yleisön eikä bänditovereidensa. Pakon edessä Barlow osoittautui puhetaitoiseksi ja sai säätötaukojen aikana vähän jututettua yleisöä. Barlow´n uudelle I Bet on Sky -levylle tekemä Rude-biisi osoittautui muuten livenäkin varsin toimivaksi.

Dinosaur_Jr_Tavastia_2013_22

Väritystä keikkaan tarjosi noin puolentoista minuutin pala hardcorepunkkia. Mascis ja Barlow vaikuttivat ennen Dinosaur Jr:n perustamista Deep Wound -hc-yhtyeessä. Sen repertuaarista poimitun Training Ground -biisin kävi rummuttamassa lämmittelybändi Hero Dishonestin Jussi. Hero Dishonest lämppäsi Dinosaur Jr:a myös vuoden 2005 keikalla, joten yhtyeiden väliltä löytynee henkisen tason yhteys. J Mascis kävi myös kuuntelemassa Hero Dishonestin settiä lavan edestä.

Dinosaur Jr:n biisivalinnat olivat sinällään mainioita. Mukana oli materiaalia yhtyeen lähes 30-vuotisen uran varrelta. Kohokohtia olivat muun muassa Freak Scene, Out There, Start Choppin, Feel the Pain, Raisans ja Forget the Swan. Vuoden 2005 comebackin jälkeisestä tuotannosta kuultiin uusimmalta I Bet on Skylta neljä biisiä ja Crumble-kappale vuoden 2007 Beyondilta. Uudemmat biisit puolustivat myös paikkaansa.

Hyvätkään kappaleet eivät kuitenkaan tällä keikalla kuulostaneet aina kovinkaan nautittavilta. Aiempienkin keikkojen perusteella alan epäillä, että Dinosaur Jr ei ehkä yllättäen olekaan kovin timanttinen livebändi, vaikka näin voisi jotenkin olettaa yhtyeen musiikillisen tyylin perusteella. Etuinaan Dinosaur Jr:lla on iso liuta tarttuvia kappaleita, särön ja heleyden vaihtelun tuomaa dynamiikkaa, tehokas triokokoonpano, antisankarimaista kitarasooloilua ja Mascisin aitoa tunnetta soiva, nariseva ääni. Kuitenkaan bändin flegmaattinen perusluonne ei välttämättä riitä nostamaan mainioita kappaleita lentoon livenä. Tällä kertaa myös Dinosaur Jr:n omintakeinen soundi kärjistyi ääripäihinsä. Rentoudesta tuli välillä sinne päin hutkimista ja kitarajyrä varasti huomion kokonaisuudelta.

Rumpali Murph soitti kyllä hyvin ja Barlow hoiti tonttinsa kunnialla, vaikka kummallakin oli teknisiä pulmia. Musiikilliset ongelmat olivatkin nyt lähtöisin Mascisin puolelta. Yleisökään ei oikein syttynyt, vaan pysyi aneemisena tarkkailijana lähes koko keikan. Palaset eivät vain loksahtaneet kohdalleen.

Varmasti läsnäolijoiden joukosta löytyy niitä, joiden mielestä keikka oli hyvä. Neljä viidestä Dinosaur Jr:n Suomen keikasta kokeneena voin kuitenkin sanoa, että parempaakin on kuultu.

Mahdollisesti jotain samankaltaista