Crippled Black Phoenix – erilainen post-rock-lintu

2.-3.11. Suomessa ensimmäistä kertaa konsertoiva brittiryhmä Crippled Black Phoenix maalaa suurin pensselinvedoin elokuvallisia tunnelmia ja laulaa lopunajan balladeja. Yhtyeessä on vuosien varrella vaikuttanut jos jotakin soittoniekkaa, mutta yhtyeen primus motor on Iron Monkeystä ja Electric Wizardista tuttu Justin Greaves. Greaves selvensi Noise.fi:lle mm. uuden tuplalevyn julkaisupolitiikkaa ja suhdettaan post-rockiin.

cbp_photo_johnnyo

Mikä on tarina bändin nimen takana?

– Nimi on perua Iron Monkeyn ajoilta. Se oli osana Big Loaderin lyriikkaa ja kun minä myöhemmin olin mukana Teeth of Lions Rule the Divine -doomprojektissa meillä kaikilla oli pseudonyymit ja minä olin ”Crippled Black Phoenix”. Sillä on siis minulle henkilökohtainen merkitys, mutta se myös mielestäni kuvaa musiikkiamme jollain tapaa.

Sanaa kollektiivi heitetään nykyään puolihuolimattomasti ympäriinsä. Kuinka hyvin se kuvaa Crippled Black Phoenixiä?

– Ensimmäistä levyä tehdessämme olimme ehkä enemmän kollektiivi, koska kaikki tekivät muita asioita ja me soitimme yhdessä vain kun löysimme sille aikaa. Enää tuo ei kuitenkaan päde. Olemme olleet ihan kunnon bändi jo ainakin vuoden verran. Kokoonpano onkin muuttunut aika lailla koska halusimme löytää ihmisiä jotka todella ovat kiinnostuneita musiikistamme ja valmiita sitoutumaan bändiin.

Eikö hiljattain ilmestyneen tupla-albumin, Resurrectionists & Night Raiderin, alun perin pitänyt ilmestyä sellaisenaan keväällä? Mikä pointti tuossa aiemmin julkaistussa yhdistelmäversio 200 Tons Bad Luckissa on?

– Siinä ei ole mitään pointtia. Meillä ei ikinä ollut aikomuksena julkaista levyt tuolla lailla yhteen typistettyinä. Idea tuli levy-yhtiöltä. Siellä pelättiin että lehdistö jotenkin antaisi noottia ja etteivät ihmiset innostuisi ostamaan tuplalevyboksia. He saattavat olla oikeassa, mutta kun se ilmestyi ja me otimme niitä mukaan kiertueelle huomasimme, että ihmiset ostivat silmää räpäyttämättä sen tuplacd-boksin. Tästä opimme siis ettei faneja pidä aliarvioida ja lehdistölle pitää kertoa kuinka asiat on, ei päin vastoin.

Tuleeko Resurrectionists & Night Raiderista vinyyliversiota?

– Tämä on ollut suunnitelmissa jo jonkin aikaa. Periaatteessa kaikki on prässäystä vaille valmista, mutta ”erinäiset olosuhteet” estävät asian loppuun viemistä, toisin sanoen, eräiden yhtiöiden tulisi maksaa laskunsa…

Ovatko monet luulleet, että Along Where the Wind Blowsissa laulaa Tom Waits?

– Entä jos sanoisin että se on Tom Waits? Ei, ei se ole mutta kaikki tarttuvat tuohon. Heppu joka tuossa laulaa on Matt (Williams). Kappale sai itse asiassa alkunsa näkemästäni unesta, jossa olin laulava pummi. Kun heräsin kirjoitin muistiin sanat ja melodian, jotka unessa lauloin. Äänitystilanteessa kerroin Mattille että haluan hänen laulavan kappaleen kuin pummi. Lopputuloksesta sitten sattui tulemaan hyvin tomwaitsmainen, mikä ei ole lainkaan huono asia.

Levyllä kuullaan varmaan parisenkymmentä soittajaa ja lähes saman verran erilaisia soittimia. Kuinka vaikeaa on ollut sovittaa biisejä livemuotoon?

– Meillä on kahdeksanhenkinen livebändi, ja vaikka meitä on niinkin paljon on ollut todella vaikeaa siirtää kappaleita livemuotoon kompromissitta. En kuitenkaan halua soittaa jotakin biisiä vain pelkän livenä soittamisen takia. Me pysyttelemme niissä biiseissä joita haluamme soittaa ja jotka kuulostavat parhailta livenä. Olemme periaatteessa rockbändi, joten kun soitamme, soitamme lujaa ja levyiltä löytyy vain rajallinen määrä biisejä jotka toimivat luukutettuina.

Mitä mieltä olet termistä post-rock?

– Siitä on valitettavasti tullut kovin teennäistä ja pöhöttynyttä. Tuosta skenestä on tullut loistavia bändejä mutta me emme kuulu siihen, emmekä halua kuulla siihen. Henkilökohtaisesti en tiedä paljoakaan post-rockista. En ikinä kuunnellut Slintiä, The Curea tai muuta indietä. Kasvoin kuuntelemalla klassista rockia, punkkia ja hardcorea. Meitä pidetään kai post-rockina koska meillä on jousisoittimia ja teemme monikerroksisia, pitkiä kappaleita. Elokuvamusiikki on tosin vaikuttanut minuun todella paljon, joten se yhteys saattaa piillä siinä.

Crippled Black Phoenix Suomessa seuraavasti:

Ma 2.11.2009 Nosturi, Helsinki + Steel Mammoth
Ti 3.11.2000 Klubi, Turku + Radar