Cosmo Jones Beat Machine : Skunkadelicatess – Räkäsvengin kalifien kosto

cosmo

(Karkia Mistika Records 2015)

Savonmaan viidakoitten ja sydänmaiden juurimusiikilliset luonnonvarat vaikuttavat riemuksemme varsin ehtymättömiltä, minkä yhdeksi tärkeimmistä esiintymistä Cosmo Jones Beat Machine on kuluvan vuosituhannen aikana osoittautunut olevan. Viime vuosina varsin hyvää nostetta soolourallaan saaneen ja kyseisellä saralla työskennelleen Pekka “Faarao” Pirttikankaan luotsaama, alun perin Varpaisjärveltä ponnistava rytinäryhmä on kotimaisena vaihtoehtobändinä varsin uniikki tapaus modernin poikkitaiteellisen runttaus-bluesin ja vapaa-sheikkauksen pelikentällä.

Debyyttinsä My Style is Eurostyle vuonna 2000 julkaissut Savo-voodoo-ryhmä on onnistunut pitämään vangitsevaan tanssitautiin tartuttavan, kitaravetoisen viidakko-boogiensa tiukasti marginaalissa, mutta silti kohtuullisen helposti lähestyttävissä olevana, perinteitä kunnioittavana musiikkina. Mm. edesmenneen Tyrnävän americana-ylpeyden Jolly Jumpersin kanssa hyvin saman tyyppisellä musiikillisella mentaliteetilla ja soundipolitiikalla vahvaa kulttimainetta tahkonnut CJBM on saanut vuosien jalostustyön myötä soundinsa kukkimaan rehevää karvaa, kauasleijuvaa, pistävää hien hajua ja parkkiintunutta arpikudosta siinä määrin, että yhtyeen voi sanoa puhtaalla omallatunnolla olevan ihan saatanan vakuuttava rock-yhtye kansainväliselläkin mittapuulla mitattuna vuonna 2015.

CJBM:n kolmosalbumi No Matter What You Pray (2005) oli allekirjoittaneelle ennen kyseiseen teokseen tutustumista yhtyeen uran kirkkain timantti. – Kyseessä on perverssillä tavalla hienosti nyrjähtänyt halonhakkuubilelevy, minkä imuttavan dynaamista svengiä ei voinut kuin ihailla ilmestymisensä aikaan. Kyseessä oli/on pirun hyökkäävä kokonaisuus, minkä jälkeen seuraajansa Belzeboogie (2008) tuntui kaikessa kokeellisuudessaan sisäänpäinkääntyneeltä ja suoraan sanoen tylsältä albumilta, minkä biisien taso ei yltänyt edeltäjänsä huippusuoristusten tasolle millään, vaikka paperilla homma olisikin näyttänyt kuinka primalta hyvänsä.

Vajaa kahdeksan vuotta Belzeboogien ilmestymisen jälkeen ilmestyvä viides CJBM -pitkäsoitto Skunkadelicatess lakaisee heti kättelyssä luulot pois epäilijöiltä. Yhtyeen uutukainen on tunnelmaltaan uhkaavasti kuningas-käärmeen lailla kohti uhria mateleva, maanläheinen, verevä ja suoraviivaisen kiimainen levykokonaisuus, mistä turhat oksat ja koukerot on karsittu pois jo heti lähtökohdissaan.

Kohokohtina upeasti svengaavalta albumikokonaisuudelta tekee mieli nostaa esiin upeasti keulivat Big Daddy Rides Again, When You Wish Upon A Death Star ja Homongous Shoes, sekä väkivaltajazzin, Tom Waitsin ja Nurmion peltisemmän tuotannon nätisti ja tyylipuhtaasti naittava Catfish Noodling pyyhkii syöksyvirtauksen lailla yli vanhan ajan tanssilattian. Mukaan kokonaisuuteen on istunut kaksi Cosmo Jonesin tuotantomaiseen muottiin onnistuneesti muovattua Captain Beefheart -lainaa; Muhkealla riffillä vyöryttävä Obeah Man ja Smithsonian Institute Blues, joista varsinkin ensin mainittu täräyttää perille ja oikein kunnolla.

Mitäpä tästä muuta sanomaan muuta kuin että ihan vitun hyvä levyään tämä on ja vielä ihan suvereeni kaiken hyvän lisäksi! Vuonna 2015 Cosmo Jones Beat Machinelle soisi mielellään kotimaisen, vientivoimaisen musiikin lippulaivan tittelin kansainvälisille markkinavesille kaiken maailman loppuunsa kierrätettyjen tusinametallibändien ja tukkarock-mannekiinien tilalle.

5/5