Converge – suoraan sydämestä suoraan sydämeen

bannon1Tärkeintä on rakkaus. Tämä oli Convergen päästä varpaisiin tatuoidun kurkkumarttyyri Jacob Bannonin spiikkien pääasiallinen sanoma tiistai-iltana Nosturissa. Miten tämä lause sopii massachusettsilaiskvartetin vähintäänkin raivokkaan ilmaisuun, jonka intensiteetille vetää vertoja ainoastaan hurrikaanit ja muut luonnonvoimat? Sen ymmärsi jokainen paikalla ollut, vaikkei osaisikaan pukea sitä järjelliseen sanamuotoon. Kun muut monimutkaiseen rytmiikkaan luottavat metallin ja hardcoren risteyttäjät kuulostavat kulmikkailta, teknisiltä ja jopa hieman pinnallisilta, repii Converge tajuntaa säpäleiksi huomattavasti kokonaisvaltaisemmin. Musiikin emotionaalinen voima on valtava. Jane Doesta alkaen yhtyeessä soittaneet rumpali Ben Koller, kitaristi Kurt Ballou ja basisti Nate Newton synnyttävät intensiivisen melumyrskyn jota Bannon kanavoi fyysisen läsnäolonsa, intohimonsa ja äänensä avulla yleisöön. Suoraan sydämiin.

convergebasistiConcubinea tehokkaampaa keinoa potkaista keikka käyntiin tuskin löytyy. Vähän päälle minuutin mittainen, kliimakseissaan puhdasta meteliä lähentelevä Jane Doen avauskappale on kertakaikkiaan intensiivisempiä ja äärimmäisimpiä raskaan rockin ilmentymiä mitä on olemassa. Eli luulot pois ja pitti pyörimään. Tätä seurasi runsaan tunnin verran piiskaavan hektistä musiikkihurmiota, jossa ei juuri hengähdystaukoja ollut lyhyttä First Light -instrumentaalia ja hidasta Plagues-junnausta lukuun ottamatta. Yhtye pisti yleisön koville, mutta itsensä vielä kovemmalle. Nosturissa kuumuus, kosteus ja hapenpuute kävivät melkein sietämättömiksi, muuta siitä huolimatta pittitoiminta ei lakannut. Nykyään hardcore-keikoillakin hieman harvinaisemmaksi käynyt stagedaivaustakin nähtiin suhteellisen paljon. Jacob Bannonin ilmeistä päätelleen lavalla ramppaaminen ei ehkä täysin herran mieleen ollut mutta ei kuitenkaan puuttunut siihen. Miehen mikkiakrobatia ei täysin onnistunut tällä kertaa mutta muuten ei voi tällaisen aina kaikkensa antavan miehen suoritusta moittia.

Uusimman Axe to Fallin -albumin menoraidat toimivat mahtavasti livenä ja jo sen takia tämä keikka jätti varjoonsa sinänsä mahtavan, parin vuoden takaisen Ilosaarivedon. Mutta onhan tämä selkeästi klubibändi muutenkin. Ja juuri tällainen intiimimpi Nosturin kokoinen sali, jossa tällä kertaa oli 500+ henkeä, toimi loistavasti. Lopulta yhtye palkitsi vanhoja faneja soittamalla vuoden 1996 Petitioning the Empty Skyn huiman seitsemänminuuttisen The Saddest Day -avausraidan. Ja siinä se oli. Ehkä paras keikka tänä vuonna. Siitäkin huolimatta ettei Homewreckeriä kuultu.

Convergea lämmitellyt Lighthouse Project vakuutti sekin lähinnä uutta materiaalia sisältäneellä setillään.Yhtye on vaivihkaa siirtynyt, ehkä juurikin Convergen innoittamana, kohti metallisempaa ja moniosaisempaa ilmaisua, mikä ainakin on enemmän allekirjoittaneen mieleen kuin bändin aikaisempi tuotanto. Tulevaa pitkäsoittoa odotellaan siis innostuneena.

convergeskeba1Converge-setti:

1. Concubine
2. Dark Horse
3. Heartache
4. Hellbound
5. Lonewolves
6. Hanging Moon
7. No Heroes
8. Reap What You Sow
9. Cutter
10. Distance and Meaning
11. Dead Beat
12. Orphaned
13. Axe to Fall
14. Wishing Well
15. Damages
16. First Light
17. Eagles Become Vultures
18. The Broken Vow
19. Drop Out
20. Last Light

Encore:
21. The Saddest Day

http://www.convergecult.com/
http://tikari.com/lighthouseproject/