Citay kasvattaa keikalla rintakarvat

Sekä 70-luvun suurisointisesta rockista että kevyemmästä folkista ja psykedeliasta ammentava sanfranciscolaisyhtye Citay saapuu ensimmäistä kertaa Suomeen kahdelle keikalle 27.-28.9. Bändiltä ilmestyi keväällä kolmas pitkäsoitto Dream Get Together Dead Oceans -levy-yhtiön kautta. Ohessa haastattelu yhtyeen johtohahmo Ezra Feinbergin kanssa.

Citay oli aluksi studioprojekti, eikö vain?

– Kyllä, noin vuoden ajan. Bändi syntyi siitä kun Tim Green The Fucking Champsistä ja minä lyöttäydyimme yhteen San Franciscossa. Äänitimme ensimmäisen Citay-levyn pitkälti kahdestaan.

Mistä tunsit Tim Greenin?

– Hän on ilmiömäinen tuottaja, joka on työskennellyt minun vanhan brooklyniläisbändin, sekä monen suosikkiyhtyeeni, kuten Six Organs of Admittancen, Comets on Firen ja Melvinsin kanssa. Huomasimme, että meillä on yhteneväiset musiikkimaut. Molemmat pidämme 70-lukulaisesta psykedeliasta ja proto-metallista. Minä toin lisäksi tuohon sellaista akustista laulaja-lauluntekijä-meininkiä.

Jossain vaiheessa studioprojektit kaipaavat päästä esittämään musiikkiaan myös elävälle yleisölle. Mikä on tärkeintä sinulle livenä soittamisessa?

-Energia. Siinä on oltava tuntuva energialataus. Voimme soittaa keikan, jossa kaikki nuotit menevät täsmälleen oikein, mutta jos siitä puuttuu energisyys, se on yhtä tyhjän kanssa. Jos syntyy oikeanlainen energia ja tunnelma saa myös helpommin kontaktin yleisöön. Parhaimmillaan se on melkein kuin koskettelisi ihan fyysisestikin ihmisiä.

Miten live-Citay poikkeaa studio-Citaystä?

– Ne ovat todella erilaisia. Jos olet kuullut levyjämme, tunnistat kyllä keikalla kappaleita koska soitamme albumiraitoja, mutta vedämme ne huomattavasti äänekkäämmin ja intensiivisemmin. Siinä on rintakarvaa, lihaksikkuutta ja sellaista kunnon potkua mitä ei löydy levyiltä. Levyillä on koristeellista kauneutta ja enemmän yksityiskohtia. Se mitä keikoilla menetetään kauneudessa, voitetaan energiassa. Livenä olemme ennen kaikkea rock-yhtye.

Käsittääkseni Tim Green ei enää kuulu tähän nykyiseen, kuusihenkiseen livekokoonpanoon?

– Ei, hän on vaan aivan liian kiireinen kiertääkseen. Citayn kohdalla hän keskittyy nyt pelkästään tuottamiseen ja studiotyöskentelyyn.

Mikä on tarina bändin nimen takana? Se on niin kuin City, muttei ihan.

– Nimi tulee siitä kun monet artistit, varsinkin menneiltä vuosilta, esimerkiksi Stevie Wonder, Journey ja Foghat, lauloivat sanan “city” hieman venytetysti, eli “citay”. Tein joskus aikoinaan mixtapen, jossa jokaisessa biisissä laulettiin city juuri tuolla tavalla ja kun tein aivan ensimmäiset soolonauhoitukset neliraiturilla nimesin demon sitten Citayksi.

Citayn levyillä on lämmin perinteikäs 70-lukulaisviba. Suurin osa vaikutteistanne tulevat nähtävästi tuolta aikakaudelta?

– Vaikutteet tulevat ehdottomasti 70-luvulta, mutta en tiedä perinteikkyydestä. 70-lukuhan oli täynnä kaikkea kokeellisuutta ja uutta soundia. Silloin tapahtui niin paljon kaikkea, ja siinä on lisäksi merkitystä puhutaanko vuosikymmenen alusta, keskivaiheesta vai lopusta.

Halusitko jotain erityisiä painotuksia Dream Get Togetherille?

– Jep. Halusin sen poikkeavan edeltäjästään Little Kingdomista, jossa oli pehmeän rauhallinen ja harmoninen ote. Dream Get Togetheriin halusin intensiivisyyttä, kitarasooloja ja eeppisyyttä. Halusin tehdä rock-albumin, hitto vie!

Citay heittää Suomessa kaksi keikkaa. Molemmilla keikoilla lämppärinä Kim Curly Band

Ma 27.9. Kuudes Linja, Helsinki
Ti 28.9. Telakka, Tampere. Huom! VAPAA PÄÄSY!

http://www.citay.net/
http://www.myspace.com/citay07
http://www.myspace.com/kimcurlyband

Mahdollisesti jotain samankaltaista