Chainerection : Heir to the Throne – Kesän toimintarock-roiskaus

Mikrofoni Promotion 2012

Toimintaa ja heti tänne nyt! Häikäilemättömän maukkaan kuuloinen Äänekosken toimintarock-ryhmä Chainerection päräyttää ensimmäisen täysimittaisen toimintaroiskaisunsa, Heir to the Thronen härmäläisten ihmeteltäväksi. Kaikesta ylimääräisistä krumeluureista karsittu, reilu 32 minuuttia kestävä albumi iskee oitis avauksestaan lähtien legot kuulijan kurkkuun niin että oikein naurattaa. Chainerection ei debyytillään hienostele, keimaile tai poseeraa. -Se ampuu häikäilemättömästi energisyydellään.

Ilman sen kummempia aprikointeja yhtye kuulostaa hyvin valmiilta ja nyanssitajuiselta ryhmältä, vaikkakin sen vaikutteet ja vertailukohteet ovatkin mitä ilmeisemmät. Ensisoinnuista lähtien orkesterin lennokkaan räkäisestä, punkahtavasta rokkissoundista mieleen tuleva yhtye on Supershitty to the Maxx- ja Payin` the Dues-klassikoiden aikainen The Hellacopters. Kaikuja yhtyeen ulosannista kuuluu myös aavistuksen verran alkuaikojen Social Distortionista, Turbonegrosta, Motörheadista ja AC/DC:sta.

Albumin väkevä startti kulminoituu neljän vahvan rockin ydinmehua tihkuvaan biisin; Motor City Muscle, Mr. Mojo (Sin City Thrill), Shapeshifter ja Dirty 6- toimintarock-ilotulitukseen. Eikä meininki suinkaan ota laantuakseen levyn edetessä, vaan Dudes of Hazard sylkee korkeaoktaanista ääntä silmille niin että haloohelsinkejä hirvittää ja kovasti.

Vokalisti Bastardamuksen särötetty, vahvasti Nicke Andersonin maneereita ja laulusoundia luonnollisesti lainaava, mutta erinomaisesti toimiva, mekaanisen äänensärkijän avulla efektoitu vokalisointi on kerrassaan maukasta, häpeilemätöntä, sopivan särmikästä ja tyylitajuista kuunneltavaa. Chainerectionin (Uncle Slim: kitara, Lord Nosedive: basso ja Darth Sibelius: rummut) svengi on niin ikään kokonaisvaltaisen miellyttävää ja toimivaa.

Levyn loppupuolella mukaan mahtuu kuitenkin pari täyteraidoilta vaikuttavaa rallia, kuten Local Angel ja Death Valley Cadillac. Chainerectionin vahva ilmaisu, presenssi, itseluottamus, rokkimeininki ja vivahteikkuus yhdessä muodostavat kuitenkin yhdessä keskimääräistä, kotimaista räimerockia ehdottomasti laadukkaamman paketin.

Parhaimmillaan yhtyeen ilmaisu edustaa jopa genrensä luksusluokkaa. Tätä tosiseikkaa korostaa myös albumille kivasti vivahdetta antavaa blues-slide-kitarointia sisältävä psychobilly jynkytys Graveyard Shift Blues ja punkisti kimppuun hyökkäävä Overdrive Desperado. Monster Magnetista ja jopa muinaisesta  Mountainista muistuttavalla stoner-groovella vastustamattomasti keinuttava Space Mammoth kruunaa hienon ja juurevan, modernin voimarockin albumikokonaisuuden.

Soundeiltaan Heir to the Throne on asianmukaisen silottelematon ja toimiva, vaikka bassorummun diskanttinapsetta olisi voinnut miksausvaiheessa jättääkin pienemmälle. Albumi kohoaa ehdottomasti tänä kesänä julkaistavien räimerock-kiekkojen aatelistoon, eikä välttämättä pelkästään kotimaisella mittapuulla mitattuna. Livenä yhtye on takuulla vielä uskomattomampi ja räjähtävämpi. Suosittelen lämmöllä laadukkaan, kovan roketin ystäville. Eikun ulos aurinkoon, olut kouraan ja Chainerection ghettoblasteriin, siitä se kesä lähtee.

Really got some action NOW!!

4/5

Mahdollisesti jotain samankaltaista