Keski-Suomesta tuntuu kumpuavan tänä päivänä toinen toistaan laadukkaampia bändejä myös demosarjassa. Yksi tällainen tapaus on naisvaltainen sinfonista melankoliametallia takova Immortal Angelica. Naiset ovat tehneet ainoastaan yhden demon, joka kantaa nimeä Reminiscence (2008). Olenpa melkoisen varma, että tästä vielä kuullaan! Haastatteluun ottivat osaa Satu (laulu & koskettimet), Hanna (kitara & koskettimet) sekä Jenni (laulu & basso).

Millainen musiikillinen tausta bändin jäsenillä on ja mistä tuli idea perustaa juuri tämänlainen metalliyhtye?

Satu: Olen siirtänyt tunteitani, ajatuksiani ja mieleni tarinoita koskettimille jo lapsesta saakka, pitänyt laulamisesta ja lyriikoiden kehittelemisestä. Ennen kuin minulla viimein oli varaa ikiomaan pianooni, suorastaan janosin päästä hivelemään pianonkoskettimia milloin missäkin ja soitin missä vain suinkin oli mahdollista! Minulla on aina ollut tarkka visio melankolisesta ja melodisesta musiikista, jossa jousisoittimet ja piano yhdistyvät kirkkaaseen naislauluun ja jota elävöittävät rankat kitarariffit ja rummut. Bändin perustaminen on siis ollut määrätietoinen valinta minulta sekä Hannalta, jonka kanssa taiteelliset näkemyksemme ovat samoilla linjoilla. Tämä musiikillinen symbioosi ja saumaton yhteistyö ovat läpi bändin varhaishistorian inspiroineet jatkamaan, vaikeuksistakin huolimatta.

Hanna: Olen aina tuntenut voimakasta vetoa musiikkia kohtaan, mutta soittamisen aloittamisvaihe ei kohdallani ulotu kovinkaan varhaisiin ikävuosiin. Kiinnostuin metallista vasta reilusti yli parikymppisenä ja vielä myöhemmin aloitin itsekseni kitaran ja koskettimien soittamisen. Samoihin aikoihin löysin myös Sadun, joka kannusti omien sävellysten rakenteluun samantien. Myöhäinen aloittamisikä tuntui aluksi erittäin lannistavalta ja vaikealta asialta, mutta Sadun ja perheeni korvaamattoman arvokas tuki auttoi etenemään kohti tavoitteita.

Jenni: Olen laulanut oikeastaan melkein yhtä kauan kuin olen puhunut ja pienenä päätin itse opetella soittamaan pianoa, josta on myöhemmin ollut helppo laajentaa osaamista muihinkin soittimiin. Yläasteikäisenä innostuin metallista ja pystyin silloin vain haaveilemaan bändissä laulamisesta. Kuorossa laulaminen muutaman ujon vuoden jälkeen kehitti tekniikkaani ja sain tarvitsemaani itsevarmuutta. Lopulta kuorossa laulaminen ei enää riittänyt, vaan halusin lisää, joten oli luontevaa siirtyä tämänkaltaiseen bändiin. Iso kiitos musiikillisesta taustastani kuuluu isälleni, jonka ansiosta kotona on ollut mahtavat puitteet musiikin harrastamiseen.

Miten Immortal Angelica itse luokittelee musiikkinsa?

Satu: Sinfonista melankoliametallia, joka sisältää sopivasti annosteltuna koskettavaa herkkyyttä ja kovuutta.

Millaisia vaikuttimia bändin perustamiseen liittyi tai mikä innoitti siihen?

Satu: Yhdessä soittamisen ja luomisen riemu. Yhteistyö Hannan kanssa on ollut alusta saakka luontevaa ja uusia haasteita janoten halusimme laajentaa kahdesta naisesta monipuolisemmaksi kokoonpanoksi. Pidän Hannan sävellyksistä todella paljon, hän on inspiroinut minua niin säveltäjänä kuin persoonanakin.

Hanna: Täysin samaa voin sanoa Sadusta, jota ilman en olisi varmaan edes ryhtynyt säveltäjäksi. Ihailen jokaista bändikaveriani suuresti ja tuntuu, että tässä kokonaisuudessa on hyvin helppoa toteuttaa mittavampiakin suunnitelmia, sillä uusien jäsenten myötä kaikki osaamisalueet ovat nyt kunnossa.

Millaisia vaikuttimia imette musiikkiinne?

Satu: Itselle ehdottomasti tärkeintä on musiikin tunteisiin vetoavuus ja syvyys. Vetoavassa musiikissa on oltava edes jossain määrin haurautta, kauneutta ja raikkautta, vaikka siinä olisi mukana hyvinkin rankkoja ja painostavia elementtejä. Musiikki on onnistunutta silloin, kun se avaa tunteiden patoja, luo huikeita mielenmaisemia, ja kiihottaa mielikuvitusta kenties innostaen kuulijaansakin luomaan. Musiikki energisoi ja antaa voimia haasteisiin. Itselle tällaista musiikkia edustaa muun muassa elokuvamusiikki.

Hanna: Itse kuuntelen ja rakastan kaikenlaista musiikkia black metalista teknoon. Vaikutteita tulee tämän vuoksi otettua metallin ja elokuvamusiikin lisäksi sekä tietoisesti että tiedostamatta ihan mistä tahansa tilanteen mukaan.

Demolla on kuusi varsinaista biisiä ja kolmesta kappaleesta on mukana erilainen versio kuin alkuperäinen. Mikä idea tässä oli?

- Halusimme demonstroida sitä, että samat kappaleet toimivat myös akustisesti ja voivat olla esitystavasta riippuen hyvin erilaisia vedoten tätä kautta laajempaan kuulijakuntaan.

Millaista oli demoa tehdessä?

Satu: Demoa ei äänitetty studiossa. Sen sijaan meillä oli kokenut ja mukava äänittäjä. Äänitimme rumpuraidat ja osan kitaroista silloisella reenikämpällämme, syntikka- ja pianoraidat Hannan kanssa kahden. Laulut taltioitiin höyryävän teen ja kynttilän valon voimin kotonani. Me kontrollifriikit (minä ja Hanna) saimme olla paikalla myös miksausvaiheessa ilmaisemassa näkemyksiämme, koska tähtäsimme tämän demon kohdalla juuri tietynlaiseen soundiin.

Jenni: Kynttilöiden loisteessa meinasin melkein itkua tuhrustaa, jotta lauluihin saisi tarvittavaa tunnetta ja lämmintä hunajavettä tuli juotua enemmän kuin koko elämän aikana yhteensä.

Hanna: Äänittäjämme Juho Räihän työskentelytyyli oli rauhoittava ja ammattitaitoinen, joten hän sai soittamistilanteen tuntumaan luonnolliselta. Vähemmän valoisat muistot sen sijaan jäivät vaiheesta, jossa ajauduin muutamaksi viikoksi maaniseen luomismoodiin. En olisi malttanut edes syödä tai juoda, vaan työskentelin yötä päivää yksin asunnollani pakkomielteen riivaamana. Ideoita tulvi, pyrin aina vain mielenkiintoisempiin ratkaisuihin ja vedin lopulta uusiksi suurimman osan sävellysteni sovituksista ja lyriikoista.

Bändillä on ollut muutama keikkakin, mutta tämän hyvän mediahuomion myötä esiintymisiä tulee taatusti lisää. Oletteko valmiita moiseen ja millä mielin tulevia keikkoja odotatte?

- Meille tarjotaan keikkoja koko ajan, mutta olemme joutuneet kieltäytymään niistä toistaiseksi. Tahdomme lähteä esiintymään vasta kun kasassa on täysi kokoonpano ja kaikkien kappaleidemme live-sovitukset ovat valmiina. Akustisia keikkoja sen sijaan voimme heittää jo nyt. Tälläkin hetkellä valmistaudumme bändin naisosaston ja sellistin kesken esitykseen eräässä paikallisessa kartanossa.

Yksi demo takana, ja se sai heti aikaiseksi kuhinaa metallimedioissa, eli sai osakseen loistavaa palautetta.

- Saamamme palaute ei meinaa vieläkään tuntua todelta, mutta kiitollisin mielin olemme seuranneet demon menestystä. Tärkeimpiä kommentteja ovat olleet ne, jotka ovat kertoneet aidosta liikutuksesta sekä musiikkimme luomista mielenkiintoisista mielikuvista. Kaikki tämä kannustaa jatkamaan, sekä antaa merkitystä tekemällemme työlle. Olemme tulleet varmemmiksi siitä, että intuitiiviset päätöksemme ovat vieneet meidät oikeaan suuntaan.

Nyt kun palaute on ollut hyvää, ovatko myös levy-yhtiöt olleet kiinnostuneet teistä?

- Olemme bändinä vielä raakile, jonka kypsymistä levy-yhtiöiden kannattaa rauhallisesti odotella. Toivomme että aikanaan meitä lähestyisi tai me lähestyisimme sellaista yhtiötä, jolle taloudellisten tavoitteiden ohella olisi tärkeää tuottaa tasokasta musiikkia sekä antaa tilaa artistiensa omille visioille.

Onko seuraavaa äänitettä jo suunnitteilla?

Satu: Kyllä vain. Seuraava demo tulee ilmestymään ja siinä on mahdollisesti neljä uutta kappaletta

Hanna: Kaksi demon kappaleista tulee olemaan aikaisempaan linjaukseen verrattuna rankempaa materiaalia ja kaksi muuta herkkää ja kaunista tunnelmointia.

Jenni: Minulla on hyvä tunne seuraavasta äänitteestä, tykkään itse työn alla olevista biiseistä. Demon ilmestymisajankohdasta emme osaa sanoa vielä muuta, kuin että julkaisemme sen heti, kun tunnemme sen olevan valmis.

Onko bändillä ollut mitään vastoinkäymisiä vai onko kaikki sujunut helposti kuin hengittäminen?

- Kaikenlaista on koettu ja kokoonpano-ongelmat ovat jarruttaneet etenemistämme jo pitkään. Meille on todella tärkeää saada bändiin tiivis porukka ja pysyvät jäsenet, joten emme ole vieläkään lopettaneet juuri oikeanlaisten soittajien etsimistä. Myös ajanpuute on välillä ongelma, sillä Sadulla on kokopäivätyö vieraalla paikkakunnalla ja Hannalla ja Jennillä vaativat yliopisto-opinnot. Yksi asia sen sijaan on sujunut helposti. Tuomas löytyi uudeksi rumpaliksi hyvin nopeasti ja hänen soittotyylinsä ja -taitonsa ovat olleet juuri sitä mitä lähdettiin hakemaan.

Mitäs seuraavaksi?

Hanna: Vetäydymme nyt reenikämpän uumeniin kehittelemään jotain infernaalisen mystisiä spektaakkeleita. Jonain päivänä tulemme ulos niiden kanssa ja maailma räjähtää.

Jenni: Tarkoituksena olisi mahdollisimman pian saada bändiin pysyvä toinen kitaristi. Pitkään on myös ollut idea vakituisesta sellististä, joten katsellaan miten nämä tontit täyttyvät.

Satu: Mihin ikinä elämä kuljettaakaan musiikki on ikiaikainen intohimo. Toivottavasti myös musiikillinen yhteistyömme jatkuu jossain muodossa elämän haasteista huolimatta. Unelmamme onkin musisoida ja luoda yhdessä vielä vanhoina ja ryppyisinä. Kerran muodostettu syvä musiikillinen side ja ymmärrys eivät hevin katkea.

Kiitos haastattelusta. Lisättävää?

Kiitämme erittäin hyvistä kysymyksistä.