Broadrick & Green jäätävän vakuuttavina Tavastialla

Lähes kahdenkymmenen vuoden taon jälkeen Suomeen palannut Godflesh ei pettänyt odotuksia. Industrial metalin pioneeri soitti lauantaina 24.9. Helsingin Tavastialla alkuperäisessä kokoonpanossaan musertavan vakuuttavan setin materiaalia vuosilta 1988-1994. Justin K. Broadrickin (kitara, laulu), G.C. Greenin (basso) ja kaikkien levyillä esiintyneiden rumpukoneiden stand-ininä toimineen läppärin yhteissoundi oli just eikä melkein. Se oli samaan aikaan tylyä ja tyylikästä, primitiivistä ja futuristista sekä kylmän kolkkoa että raivokkaana roihuavaa

Yhtye otti heti luulot pois helsinkiläisyleisöltä soittamalla putkeen Streetcleaner-klassikot Like Ratsin, Christbait Risingin sekä kyseisein industrial metal -merkkipaalun nimiraidan. Avalanche Master Song jäi ainoaksi esitykseksi kovasti fanittamaltani eponyymiltä mini-LP:ltä. En kyllä odottanutkaan enempää sieltä, mutta toisaalta kummastuttaa debyyttijulkaisun jatkuva sivuttaminen, varsinkin kun levyn pelkistetystä kansimotiivista on muodostunut melkeinpä ikoninen osa Godfleshin visuaalista ilmettä. Jos ihmisillä oli keikkaa ennen hankittuja paitoja mukana, komeili niissä useasti juurikin tuo mustavalkoinen naama, eikä niinkään Streetcleanerin Altered States –leffasta pöllitty, liekehtivä tuomionpäivänäkymä. Ehkä jengi vaan pitää sitä siistinä kuvana, mutta haluaisin uskoa muuta.

Siirtymä 80-luvun jyrkemmästä, raaemmasta annista Puren lennokkaampaan, ja konepainotteisempaan materiaaliin oli keikalla sujuvampi kuin levyllä. Jos Puressa on jokin harmittanut, on se nimen omaan sen ohuehko, ponnettomampi äänimaailma. Mutta Tavastialla Greenin säröbasso murisi yhtä jykevän raskaana läpi koko keikan, vaikka Broadrick jossain vaiheessa vaihtoikin keppiä. Mothra oli odotetusti suuri fiiliksennostattaja, minkä kylkiäisenä Spite ja Pure toimivat enemmän kuin mainiosti. Lyhyen lavaltapoistumisen jälkeen kaksikko palasi vielä soittamaan Crush My Soulin Selflessiltä, joka oli viimeinen pelkästään konerytmejä hyödyntänyt Godflesh-julkaisu, sekä vanhempaa materiaalia edustavan Slatemanin.

Kuva: Tom Sundberg

Keikka oli upea kokemus ja pitkän linjan fanin toiveiden täyttymys, jota vaivasi ainoastaan yksi tyyliseikka; Olisin halunnut nähdä lavalla, edes rekvisiittana sen alkuperäisen rumpukoneen tai vastaavan vintagemallin jota yhtye käytti alkuaikoinaan. Lavan sivussa ollut laptop, josta Broadrick kävi jokaisen biisin alussa sormeilemaan hänelle ja Greenille taustarytmit oli hieman nihkeähkö noin visuaalis-esteettisessä mielessä.

 

 

 

Setti:

Like Rats
Christbait Rising
Streetcleaner
Tiny Tears
Avalanche Master Song
Life Is Easy
Mighty Trust Krusher
Deadhead
Spite
Mothra
Pure
——
Crush My Soul
Slateman

Mahdollisesti jotain samankaltaista