Edelliseen Suomen keikkamarkkinat kansainvälistyneet hurjasti 2000-luvulla -postaukseen liittyen tutkin samalla myös lippujen hintojen kehitystä 2000-luvun alkupuolella. Yleinen luulo on ollut se, että lippujen hinnat ovat nousseet koko ajan - ja paljon. Tämä oli myös henkilökohtainen perusteeton mutu-mielipiteeni ennen tätä vertailua ja täytyy myöntää, että olin todella yllättynyt lopputuloksesta. Lippujen hinnat eivät nimittäin ole nousseet läheskään olettamaani määrää, kun otetaan huomioon yleinen inflaatiokehitys (2005 +3,6% ja 2009 +12,4% verrattuna vuoteen 2001, lähde: Tilastokeskus) ja festareilla ulkomaalaisten bändien määrän lisääntymisen.

Lähtökohdaksi otin tässäkin vuodet 2001, 2005 ja 2009 ja tarkastelun kohteeksi muutamat isot festarit (Tuska, Provinssi, Ilosaari ja Ruisrock), isot keikkamestat Helsingissä (Hartwall Areena, Jäähalli ja Kulttuuritalo) ja lisäksi pienemmistä paikoista Helsingin Tavastian ulkomaalaisten bändien keikkojen osalta, lisäksi vain pikaisesti vertailtuna Tavastian keikkoja yksittäisten kotimaisten artistien kohdalta. Vertailussa on otettu yleisellä tasolla huomioon esim. ruotsalaisten artistien luonnollisesti halvemmat hinnat. Vertailussa ei ole mukana kaikkia keikkoja, vaan artistityyppien mukaan tasapainoitettu otos.

Tässä yhteenvetotaulukkoja

Festarit

Lippujen hinnoissa on toki merkittävää kasvua festarien osalta. Tämä on kuitenkin melko loogista, kun otetaan huomioon myös se seikka, että ulkomaalaisten määrä on kolminkertaistunut tarkastelujakson aikana. 65% inflaatiokorjatun lippujen hinnannousun selittää yksinomaan nuo ulkomaalaisten määrän kasvu. Ulkkarin keskihinta on tullut koko ajan myös alaspäin (tuota laskennallista lukuarvoa ei kuitenkaan kannata tuijottaa liikoja). Jos vertailee nykyään festareita, joila esiintyy tuo kourallinen ulkomaalaisia, niin niissä lippujen hinta on käytännössä sama kuin vuosituhannen alussa.

Yhtenä esimerkkinä voimme ottaa Ruisrock 2002 vs. Jurassic Rock 2009. Ruisrockissa vuonna 2002 oli viisi ulkomaalaista (Kent, Weeping Willows, Bo Kaspers orkester, Swan Lee ja Jon Spencer Blues Explosion) sekä lisäksi 25 kotimaista artisti ja lipun hinta kahdelta päivältä oli 50 euroa. Jurassic Rock 2009 puolestaan sisälsi kuusi ulkomaista artistia (Danko Jones, Therapy?, Pain, Sonic Syndicate, Riverside ja Vavamuffin) ja sen lisäksi 19 kotimaista aktia. Lippu Mikkeliin maksoi kahdelta päivältä 55 euroa. Inflaatiokorjattuna tuo Jurassic Rock on itse asiassa halvempi kuin vuoden 2002 Ruisrock ja ainakin oma mielipiteeni on se, että Jurassic Rockin ohjelma on huomattavasti mielenkiintoisempikin kuin Ruisrockin.

Koska kotimaisia artisteja on aina ollut festareilla oikeastaan se kiinteä määrä eikä bändien kokoluokkakaan kyllä ole vaihdellut vuosien saatossa (pakkohan siellä on aina olla ne suosituimmat yleisömagneetit), niin yhteenvetona voi päätellä, että yksittäisen festarin lippujen hinnan nousu selittyy ainoastaan ulkomaalaisten määrän kasvulla ja toisaalta vastaavien tapahtumien lippujen hinnoissa ei inflaation ylittävää kasvua juurikaan ole nähty (parhaimmillaan lipun hinnat ovat suhteellisesti laskeneet).

Jäähallikeikat

Jäähallitason keikoissa vuosituhannen puolenvälin tienoilla hinnat nousivat tilastollisesti merkittävästi. Vuonna 2005 inflaatiokorjattu lipun hinta oli 20% korkeampi kuin vuonna 2001. Mielenkiintoinen käänne on kuitenkin tapahtunut vuosikymmenen lopulla. Yllättäen inflaatiokorjattu keskihinta on tullut alaspäin vuoteen 2005 verrattuna ja ero vuoteen 2001 on enää 5 euroa. Onhan lipun hinta kieltämättä tullut ylöspäin, mutta ei se oikeasti niin merkittävä korotus, että sitä oikeasti huomaisi (kyseessä on kuitenkin vain yhden tuopin hinta). Tämä oli ainakin itselleni se merkittävin vertailutulos. Ehkä yksittäisten keikkojen hinnat (esim. Madonna 99-119 euroa) ovat antaneet väärän kuvan lippujen hinnan kehityksestä. Todellisuudessa nousu on kuitenkin ollut sen verran vähäinen, ettei sitä tavallinen kuluttaja oikeasti edes rekisteröisi.

Erikoinen huomio noista luvuista on sellainen, että “uusien” ja hieman nuoremman yleisön bändien, tyyliin Korn, Muse, Mew, Porcupine Tree, keikat maksavat 40-49 euroa, siirryttäessä hieman vanhemman yleisön artisteihin, tyyliin Tom Jones, Eros Ramazotti, Elton John, Phil Collins, hyppää lipun hinnat käytännössä järjestään yli 50 euron - välillä yli 60 euron. Selkeää hinnoittelueroa on siis havaittavissa kohderyhmästä riippuen. Toki tuo on myös luonnollista, koska vanhemmalla yleisöllä on myös enemmän rahaa käytettävissä.

Tavastian keikat

Tavastialla vieraileiden ulkomaalaisten keikkalippuja vertaillessa tulos on melko samanlainen kuin noissa jäähallikeikoissa. Nousua on toki ollut jonkin verran, mutta ainakaan henkilökohtaisesti ei 17 euron muuttuminen inflaatiokorjatuksi 20 euroksi ole oikeasti kovinkaan merkittävä hinnan nousu. Vuonna 2001 sai Tavastiallakin maksaa keikasta usein joko 120 markkaa tai 60 markkaa, jos kyseessä oli pieni nimi. Viime vuonna hintahaitari on toki laajentunut, mutta edelleen sillä reilulla 20 eurolla pääse useimmalle keikalle ja toisaalta reiluun 10 euroon pääsee katsastamaan pieniä nimiä. Ihan vertailun vuoksi voimme ottaa muutamia esimerkkejä: 2001 Paradise Lost 150 mk (~25 euroa), 2005 Fantômas 25 euroa, 2009 The Jesus Lizard 25 euroa. Jo tällainen pikavertailu osoittaa lippujen hinnan pysyneen melko samoissa luvuissa.

Ihan mielenkiinnosta kotimaisia artisteja kohtaan tein pikakatsauksen myös heidän hintoihin. Käyttäen samanlaista vertailua kuin edellä päästään näissäkin melko samanlaisiin lukuihin: 2001 Sir Elwoodin hiljaiset värit 80 mk (~13,5 euroa), 2005 Maija Vilkkumaa 15 euroa, 2009 Apulanta 16 euroa. Pientä nousua, mutta jää aika pitkälti inflaatiokorjausten jalkoihin.

Yhteenvetona voisi tästä todeta, ettei ne hinnat ole voineet liian korkealle karata, koska keikoilla käy yhä enemmän yleisöä. Toisaalta keikkajärjestäjien kasvava määrä takaa myös terveen kilpailutilanteen ja puhtaita rahastusyrityksiä ei markkinoilla näe.