Black Sabbath – God Is Dead! Legenda nauhoittaa paluualbuminsa sessioissa 15 biisiä

Hevi- ja sittemmin tosielämän saippuaoopperalegendan, Black Sabbathin “alkuperäiskokoonpanon” 33 vuoden studiohiljaisuus on päättymässä hitaasti mutta varmasti. Riitaisan nolouden, saituuden ja pikkumaisuuden puolelle reilusti lipsahtaneen rojaltisopimus-sotkun seurauksena yhtye (Sharon Osbournen manipuloimana ja psyykkaamana) nauhoittaa paluualbuminsa ilman alkuperäisen rumpalinsa Bill Wardin nerokasta, ääriraskasta, jazz-/swing-tyyppistä rumputyötä. Oletuksena voidaan siis pitää, että levyllä kuullaan kuluvan vuoden BS-livekokoonpanossakin Wardia paikanneen, Ozzyn soolobändistäkin tutun kannumiehen, Tommy Clufetosin soitantaa.

Wardin ja muun Sabbath-miehistön sekä Ozzyn managerivaimo Sharon Osbournen välille kiteytyneen absurdin draaman jälkeen kohutun paluualbumin nauhoitukset ovat ilmeisesti kuitenkin edenneet mallikkaasti. Imusolmukesyövästä toipuvan heviriffittelyn ylipapin, Tony Iommin kitararaidat purkitettiin alkuvuodesta Lontoossa ja albumin laulut, bassot ja viimeistelytyö työstetään Malibussa Shangri La-Studioilla tuottajaguru Rick Rubinin ruoskimana. Parhaillaan nauhoitussessioissa työn alla on Ozzy Osbournen vokaaliosuudet. Ozzy ja basisti Geezer Butler viimeistelevät albumin nauhoitukset viidessä eri sessiossa, joista ensimmäinen on parhaillaan käynnissä.

Black Sabbath-sessioissa nauhoitetaan yhteensä 15 biisiä, joiden lyriikoista vastaa vanhojen Sabbath-klassikoiden malliin basisti Butler. Miehen mukaan varsinaiselle albumille päätyy 12 kappaletta, ja loput kolme tullaan kuulemaan erillisillä julkaisuilla, levyn bonus-raitoina. Yhden tulevan Black Sabbath-albumin kappaleen nimen yhtye paljastaa jo tässä vaiheessa: “God Is Dead“.

Butler kertoo Blabbermouthin haastattelussa Rubinin käyttämästä studiopsyykkaus-/ tuotantometodista, mitä hän käytti sovellettuna myös Metallicalle Death Magneticin esituotantovaiheessa.: “Hän istutti meidät alas ja laittoi ensimmäisen (Black Sabbath)-albumin soimaan. Sitten hän sanoi: Kuvitelkaa että nyt on vuosi 1969, ja olette juuri saaneet aikaiseksi tällaisen levyn. – Miettikää nyt, mitä teidän tulisi tehdä seuraavaksi…

– Epäilemättä uuteen Paranoidiin pyritään. Jäädäänpä siis odottelemaan jännityksellä, mitä herrat saavat aikaiseksi ja pistetään Birminghamin pojille peukut pystyyn.

Mahdollisesti jotain samankaltaista