Black River Bluesman & Bad Mood Hudson – Alkuvoimaisuus, raakuus ja teeskentelemättömyys on parasta

 

BRBM3

Black River Bluesman & Bad Mood Hudson at backstage (kuva: Leif Laaksonen)

BRBM2

Chillin’ on the porch at Southern cotton fields, U.S.A. 2015.

Syvän Etelän preerian paahtavassa kuumuudessa, janon raastaessa nääntyvän henkipaton kurkkua, nälkäiset kojootit ulvovat rinteellä. Raatoa saaliikseen kärkkyvien korppikotkien kaarrellessa yllä skorpiooneja täynnä vilistävän preerian, raskaasti hengittävän, hitaasti raahustavan henkipaton korviin kantautuu yht’äkkiä jostain kaukaa voimallista sointia ja leveää etelävaltion murretta.


Kuin kangastuksen lailla paikalle ratsastavat Mustio-bluesin ikihonka Black River Bluesman a’ka Jukka Juhola lainsuojattoman toverinsa Bad Mood Hudson a’ka Andy “Hude” Huttusen kanssa. Miehet kiikuttavat matkassaan koppa tolkulla kylmää, maistuvaa Amerikan mallasta. Parin virvoittavan kulauksen jälkeen janoinen virkoaa, vointi kohoaa, mieli kirkastuu ja tarina voi alkaa.



 

  • Kuinka ja missä Black River Bluesman -hahmo syntyi ja jalostui alkupisteestä levyttäväksi artistiksi?

Jukka: Ensin oli kokoamani Black River Blues Band, joka soitti Mustiolla enimmäkseen cover-versioita blues-klassikoista. Aloin kaivata toisenlaista lähestymistapaa bluesiin. Alkoi syntyä vähän erilaisia biisejä osittain uuden ”deep blues”-aallon innoittamana vuosituhannen vaihteessa. Blues-artisteja on perinteisesti kutsuttu heidän kotipaikkoihinsa viittaavilla nimillä, kuten Memphis Minnie, Louisiana Red, Mississippi Fred McDowell… Black River Bluesman vakiintui lavanimeksi, koska Mustion ruotsinkielinen nimi on Svartå eli Black River.

 

  • Matkan varrelle yhtyeenne levytys- ja keikkailu-uralle on mahtunut eri kokoonpanovariaatioita, kuten Black River Blues Band, Cockroach Combo, Croaking Lizard ja Bad Mood Hudson. Onko kokoonpanojen vaihtuminen vuosien varrella ollut tietoinen taiteellinen ratkaisu vai osa olosuhteiden sanelemaa muutosta? Kuinka eri Black River Bluesman -kokoonpanojen ilmaisu on mielestänne eronnut toisistaan?

Jukka: Suurin muutos tapahtui noin v. 2009 kun Croaking Lizard oli lakannut toimimasta. Tutustuin yhdysvaltalaiseen soitinrakentaja, musiikki- ja kirjakauppias John Loween, joka rakentaa Memphisissä ainutlaatuisia Lowebow -kitaroita. Niistähän lähtee niin kauhea meteli jo pelkästään, ettei enää tarvittu kuin rumpali, joten Andy jatkoi mun kanssa duona. Basistikin on tarpeeton kun kitaroissa on bassokieli omalla ulostulolla. Mulla on neljä erilaista Lowebow’ta. Niissä on kaulamatskuna harjanvarret, joten niitä voi soittaa vain slidella. John tekee itse mikit myös, jotka ovatkin iso osa omintakeista soundia. Black River Blues Bandiä lukuunottamatta jonkinlainen perusidea on säilynyt melko samana, vaikka hyvin erilaisia kaikki levyt ovatkin. Ehkä ollaan ajelehdittu pikkuhiljaa aika kauas bluesista. – Siis bluesista siinä mielessä kuinka useimmat blues-tyypit sen ymmärtävät.”

 

  • Kuinka Mustion Bluesmies kohtasi Känkkäränkkä Hudsonin, kuinka yhteistyönne aikanaan alkoi, kuinka se on sujunut siitä lähtien, ja mitkä ovat duonne musiikilliseen ilmaisuun olennaisesti vaikuttaneita tekijöitä ja muuttujia?

Andy: “Mä muutin Helsingistä Pohjaan halvan asunnon perässä ja mietin että olis nastaa jos olis jotain musahommaa uudella asuinseudulla, kun kaikki bänditoiminta oli Helsingissä ja on edelleenkin. sattumalta kuulin silloin, että olis rumpalin paikka auki Blues bändissä! En tosin ollu koskenutkaan rumpuihin yli kymmeneen vuoteen, mutta pääsinkin mukaan heti kuvioihin ja hyvin se alko rullaamaan ja tässä ollaan edelleen huikeiden kokemusten kera vielä!”

Jukka: “Andy tuli silloiseen Black River Bluesman & Croaking Lizard -kvartettiin. Pidettiin varmaan yhdet treenitkin ja samantien Skotlantiin rundille. Hyvin on sujunut kohta kymmenen vuotta.”

Andy: “Hyvinhän meillä on sujunut aina! Onhan meillä omat hotellihuoneetkin aina? mulla ei ole mitään musiikillisesti vaikuttavia tekijöitä tietoisesti! Tykkään fuusiojazzista hard coreen musajutuissa.”

 

  • Musiikkianne voidaan kuvailla perinnetietoiseksi, juurevaksi Syvän Etelän blues-perinteitä tarkoin vaalivaksi vaalean miehen vaihtoehtoiseksi voimabluesiksi. Mitkä elementit ja piirteet erottavat mielestänne musiikillisen ilmaisunne konventionaalisesta, valkoisen miehen sähkökitarabluesista?

Jukka: “Hauskaa, jos meidän musa on bluesia. Minustakin se on mutta ei läheskään kaikkien blues-ihmisten mielestä, koska se on hyvin kaukana ”valkoisen miehen sähkökitarabluesista. Ja se jos mikä osaa joskus olla sangen turruttavaa ja kylmää taitojen esittelyä – siis melko vastakohtaista vanhan bluesin idean kanssa. Kriitikoiden kommenteista voisi vetää tällaisen johtopäätöksen: Rock critics say: “It’s a blues album but we love it!” Blues critics say: “It’s not a blues album but we love it!” Andy: “Mun mielestä meidän musaan ei toi kitarablues sana oikein sovi yhtään! Garage, punk, Blues, rock ja jopa doomin hybridiä se on!”

 

  • Mitä teemoja pyrit käsittelemään Black River Bluesmanin sanoituksissa?

Jukka: “Minusta parhaat sanoitukset on sellaisia, joissa ei selkeästi kerrota jotain asiaa, vaan kuulijan itse pitää muodostaa oma maailmansa biisistä. Mielikuvitukselle olisi hyvä jäädä tilaa.”

 

  • Onko teillä myös vaikutteita juuri-bluesin ulkopuolelta?

Andy: “Mulla ei varsinaisia vaikutteita! Oon tehny niin paljon eri musalajeja, kokeellista, kaupallista ja eri soittimilla, ni näkemyksiä on paljon! Underground on kuitenkin kiehtonut aina alusta lähtien putoomatta kertaakaan pois kuvioista.”

Jukka: “On ehkä vaikeaa itse arvioida kun vaikutteet tulee aika salakavalasti. Varmaan ne on artisteja, jotka on aina olleet tärkeitä. Kriitikot ovat löytäneet vaikutteiksi bändejä kuten Black Keys, Captain Beefheart, Jon Spencer, jopa Tom Waits… Kanadalainen Blues Underground Network kirjoitti: ” Jos Black Sabbath olisi blues-bändi, se kuulostaisi tältä.” Tietysti pitää mainita Bob Log III ja maailman paras rock’n roll-bändi Deltahead. Niillä ja muillakin bluesista ammentavilla punkkareilla on varmasti ollut vaikutusta. Juuri ilmestynyt saksalainen arvio luonnehti musaamme blues-rockin, punkin ja hulluuden risteytykseksi.”

BRBM

Black River Bluesman & Bad Mood Hudson Live in Alabama, U.S.A. 2015

 

  • Mitkä elementit bluesissa kiehtovat vuodesta toiseen, ja mitä tyylilajin elementeistä pyritte eritoten korostaa omassa musiikissanne?

Andy: “Bluesissa kiehtoo eniten musiikillisesti yhden äänen junnaus, joka voi kestää puolikin tuntia ja vireellä ei ole niin suurta merkitystä. Mekin junnataan livenä aika usein ihan fiiliksen mukaan, vaikka rungot biiseissä onkin.”

Jukka: “Olen aina ihaillut artisteja, joilla on täysin tunnistettava tyyli eikä välttämättä edes kovin monta erilaista biisiä. Joidenkin mielestä sellainen on yksitoikkoista, minusta ei. Parhaita biisejä on ne, joissa ei juurikaan ole rakennetta vaan niistä tulee sellaisia kuin tulee joka kerta livenä soitettaessa. Hill Country bluesin alkuvoimaisuus, raakuus ja teeskentelemättömyys on parasta. En osaa sanoa, pyrimmekö noita elementtejä korostamaan mutta jos hippunen noita elementtejä löytyy musastamme, niin hyvä.”

 

  • Takananne on lukuisia vuosia ja iso liuta keikkoja ja kiertueita käytännössä ympäri Telluksen. Kuinka härmä-blues on otettu vastaan maailmalla, ja varsinkin Pohjois-Amerikan mantereella? (kuvaile pari esimerkkitapausta)

Andy: “No joo Amerikassahan on otettu hienosti vastaan! Meillähän on liuta fanejakin siellä jotka osaa sanat ja alkuiset miehet itkee lavan reunalla!”

Jukka: “Ollaan kierretty eniten Syvässä Etelässä bluesin syntysijoilla. Joissakin Mississipin pikkukaupungeissa meidät tunnetaan jo kadulla. Varmaan ollaan oltu tervetulleita kun kerta toisensa jälkeen meitä on kutsuttu uudelleen soittamaan. Esim. Deep Blues -festareilla ollaan soitettu jo kolmena vuotena.”

 

  • Olette osallistuneet Finnish Blues Societyn lähettämänä Memphisissä International Blues Challengeen, eli käytännössä bluesin maailmanmestaruuskisoihin. Millainen tunnelma ja yleinen taso kinkereissä oli, ja muuttiko se omia käsityksiänne nyky-bluesin tilasta?

Andy: “Huikee tunnelma ja aika kova taso! Aika standardi-kamaa kuitenkin paljon, mutta myös hyviä erikoisuuksia! Ei Amerikkalaisia missään Blues kisoissa voiteta! Niillä on Blues ja musa ylipäätään kehossa ja sielussa lapsesta lähtien! Ei meille semmosta Euroopassa tarjota!”

Jukka: “Kova on taso ja varsinkin lavaesiintymisellä tuntui olevan suuri merkitys noissa kisoissa. Amerikassa on kovia shown hallitsevia bändejä joka kadulla. Ei blues-Euroopasta sellaisia esiintyjälahjakkuuksia paljon löydy. Nyky-bluesin tila sitten taas on monimutkaisempi juttu. Jos ajatellaan bluesia vain musiikkityylinä niin toki loistavan taitavia bändejä on yhä enenevissä määrin. Toisaalta myös omaperäisiä juttuja pulpahtelee pinnalle koko ajan. Blues taas sellaisena ilmiönä kuin se syntyi ja kehittyi, alkaa olla kuollut. Kontekstistaan poisvietynä sen syvin sisältö ja tunnelma ovat muuttuneet.”

  • Kuinka paljon koette vielä Suomessa ja Euroopassa olevan valloittamatonta preeriaa Black River Bluesmanin ja Bad Mood Hudsonin musiikille?

Jukka: “Mulla ei mitään isoja kunnianhimoja ole maailmanvalloituksen suhteen. Muutenkin olen viettänyt vuosia eri maanosissa, joten soittoreissuun lähteminen on aina ollut ihan vaan luontevaa. Pikkuhiljaa ollaan luotu kontakteja ja tehty täsmähyökkäyksiä ulkomaille sopivassa tahdissa. Maailmalla keikkailu tuo lisämielenkiintoa hommaan. Maapäänahkoja bändille on kertynyt ainakin tusina.”

Andy:Ollaan nuohottu pienistä paikoista tuhatpäisien yleisöjen eteen, mutta maailma on täynnä koluttavaa ja myös Suomessa on vaikka mitä missä olis kiva soittaa.”

 

  • Uusi albuminne “Moonshine Medicine” sisältää tukevasoundista ja takuuvarmaa, maanläheistä rytkettä. Kuinka albumin sävellystyö, äänitys ja tuotanto tapahtui, ja toitteko uusimmalle albumillenne mukaan joitakin teille itsellenne uusia tuotantometodeja?

Andy: “Äänitettiin treenikämpällä huonoilla vehkeillä pikkuhiljaa biisi-kaks kerrallaan itse! Se oli semmonen kokeilu vaan ja onnistuttiin mielestämme ihan hyvin! Tuottamisessa olis ehkä voinu olla enemmän korvia, mutta rahanpainokoneesta oli sulake hajonnu.”

BRBM4

Black River Bluesman & Bad Mood Hudson still at backstage (kuva: Leif Laaksonen)

Jukka: “Sävellystyö sujui kuten ennenkin. Eniten biisejä syntyy autolla pitkiä matkoja ajaessa. Välillä pitää pysähtyä kirjoittamaan ylös sanoja ja jotain muistijuttuja… Andyn kanssa sitten niitä hiukan soitellaan ja sovitellaan jonkinlaiseen kuosiin. Ulkopuolisesta tuottajasta on ollut aina välillä puhetta mutta ei olla saatu aikaiseksi.”

  • Miltä vuosi 2016 näyttää Black River Bluesman & Bad Mood Hudsonille?

Andy: “Ihan hyvältä näyttää! Keikkoja on tulossa ja ulkomaille on taas virityksiä päällä! Suomessakin olis nasta vetää keikkoja ja varsinkin festarikeikkoja lisää!”

Jukka: “Nyt kun vihdoin uusi levy on saatu ulos, alkaa tulla kaikenlaista vipinää. Keikkoja tulee kysymättäkin, paljon levyarvosteluja, haastatteluja, radiosoittoa ym. Ja onhan se hienoa olla Noisen haastattelussa!”



 

Viimein näen Black River Bluesmanin ja Bad Mood Hudsonin laittavan sauhuavat pistoolinsa lonkalleen, hyppäävän satulaan ja ratsastavan silhuettina näkymään muodostuvien kaktusten ohi rinnan kohti auringonlaskua. Mieli on tyyni ja levollinen. Toivomme urhoolliselle kaksikolle pelkkää hyvää.