Billy Boys: Anthology – Läjä musiikillista pukkakea 30 vuoden ajalta

(Ektro Records 2012)

Vuonna 1983 Tornion oraakkeli, Veli-Matti “Läjä” Äijälä (Terveet Kädet, The Leo Bugariloves, Death Trip ja The Kolmas) – kyseisessä tapauksessa alter-egoltaan Mr. Johnny Helicopter – yhdessä isoveljensä, Mr. Hank Morlockin (Markku Äijälä) kanssa alkoivat tehdä äärimmilleen vääntynyttä, sähköshokkisäksätystä yhdisteltynä kummallisesti rasvaisen perverssiin, mongoloidiin rockabillyyn.

Vuonna 1984 Billy Boysin kokoonpanon teki nelipäiseksi mystisten hahmojen – Mr. Adam Westin ja Miss Victoria Frankensteinin liittyminen yhtyeeseen. Nyt jo 30 vuoden ikään ehtinyt sivuprojekti Billy Boys – tietoisesti kieroon kasvatettu elektroäpärä on lunastanut paikkansa maamme äärimmäisimpien vaihtoehtobändien joukossa jo aikapäivää sitten.

Billy Boys oli alunperin eräänlainen jatkumo samanaikaisesti Terveiden Käsien alkuaikojen rinnalla toimineelle Läjän avantgarde-elektroprojektille Aavikon Kone ja Moottori. Yhtyeen koko toiminta-ajan (1983-2010) kattava kokoelma vie kuulijan 72 minuutin ja 24 kappaleen pituisen matkan todella kummallisten ja mutanttisten äänimaisemien halki. Billy Boysin primitiivisen hellät pukkake-käsittelyt Johnny Burnetten Lonesome TrainilleT-Rexin Get It On: lle, Elviksen Mystery Trainille, The Rolling Stonesin The Spider and the Fly:lle, Alan Vegan Magdalena 83:lle kuin myös The Doorsin My Wild Love:lle eivät kerta kaikkiaan voi olla tässä asiassa väärässä.

Anthology -kokoelma-albumin tunnelma kolkuttelee kautta linjan pimeissä, harhaisissa ja ironisen groteskeissa tunnelmissa. Jäljittelemätöntä, monotonista sähköruoskintaa, maaniseksi kaiutettua blues-jumitusta ja spontaania elämöintiä sisältävä, eri suuntiin repivä epämusiikki on sarallaan nerokasta ja hienolla tavalla häiritsevää. Äänen laatu, sen psykoottinen polveilevuus ja kappaleiden väliset balanssit vaihtelevat paikoin radikaalisti aina välttävän laatuisista liveäänityksistä laadukkaisiin studioäänityksiin. Kuitenkin, tässä kontekstissa tämäkin periaatteellisen laadullinen epätasaisuus kääntyy yhtyeen ilmaisu huomioonottaen lopulta tarkoituksenmukaiseksi ja voitoksi.

Lähimmäksi musiikilliseksi hengenheimolaiseksi ja vertailukohteeksi Billy Boysille lienee Alan Vega ja hänen 70-luvun loppupuoliskon klassinen NYC-elektropunk-duonsa Suicide. Billy Boysin tarjoileman rajatilasoundtrackin piinaava tunnelma ja jännite säilyy pääpiirteittäin koko matkan ajan. Myös Velvet Undergroundin usvaista otetta voi yhtyeen ääntelystä löytää, kun kolkohkon äänimaiseman pintaa onnistuu vaan raaputtamaan tarpeeksi auki.

Billy Boysin omista kappaleista riemastuttavinta rodeota edustaa legendaarisen lateksiasuliike Dekadenzin Fuck-levymerkin (mm. KTMK) EP:n nimikkokappaleena vuonna 1986 julkaistu Harley Man, missä Mr. Hank Morlockin letkeän irtonainen punaniskatulkinta on kerrassaan nerokasta. Sydäntä raastava Heartless Woman puolestaan sykkii kaikessa radioaktiivisessa kaoottisuudessaan yhtenä fundamentalistisimman, kotimaisen vaihtoehtomusiikin helmistä. Vanhan kattauksen lisäksi Anthology sisältää myös kuusi ennenjulkaisematonta Billy Boys -äänitystä, mistä esimerkiksi Mr. Deathin maltillisen väistämättömästi ja uhkaavasti etenevä eteerisyys vangitsee suvereenisti pauloihinsa.

Kulttuuritoimittaja Outi Popp kommentoi 80-luvulla Billy Boysista seuraavasti:En ymmärrä mitään. Tässä on jokin väärinkäsitys.Niinpä – silkasta torniolaisella mentaliteetilla työstetystä musiikillisesta vittuilustahan tässä on pohjimmiltaan kyse. Tshernobylin ydinlaskeuman mielikuvat mieleen palauttava, tappavan myrkyllinen psykoosikantri joko polkee paikallaan tai singahtelee äkkiväärästi sattumanvaraisiin suuntiinsa. Yhtye toteuttaa kaiken tämän silti kummallisen päämäärätietoisesti. Anthology on järjettömän raskas levy kuunnella läpi, mutta pieninä annoksina se on riemastuttavan vapauttavaa ja katarttista – jopa mieltä avartavaa kuunneltavaa. Billy Boysia joko rakastaa, oudoksuu tai vihaa. Muita välimuotoisia suhtautumistapoja ei allekirjoittanut tälle kokemukselle kykene mitenkään muuten näkemään.

Ektro Records on tehnyt tämän kokoelman julkaisemisen myötä merkittävän, kotimaisen vaihtoehtomusiikin kulttuuriteon yhtyeeltä, mille kyseisen tallin kantabändit – Circle etunenässä – sekä monet kotimaiset noise core -yhtyeet ovat taatusti velkaa. Toivoisinkin, että osittain tämänkin Läjä Äijälän elämäntyön läpileikkauksen julkaiseminen toisi edes hieman lisää pontta ja lisänäyttöä Tornioon kansalaisaloitteella vaaditun Terveet Kädet -patsaan pystyttämiselle. Tällä kokoelmalla kuuluu neron työ, mistä on jälkipolvillekin kerrottavaa.

4/5

Mahdollisesti jotain samankaltaista