Best of the Mega Hits of the 2000s – täysin objektiivinen näkemys hittien hiteistä

Tämä on pieni tutkimusmatka 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen megahitteihin, täysin subjektiivisella otteella tosin. Koko idea tähän lähti siitä, kun tuota hittiosastoa ei ole juurikaan tullut kuunneltua, niin piti selvittää itselle mitkä niistä biiseistä on oikeasti hyviä. Lista on koostettu periaatteella, että biisin on pitänyt olla sekä jenkkien, brittien että Suomen sinkkulistan top 10:ssä (jotenkin tämä massa piti rajata, joten päädyin tuollaiseen). Tuosta listasta on sitten poimittu parhaimmisto (samalta artistilta ei kuitenkaan ole otettu kuin enintään yksi kappale).

This is my Best of the Mega Hits of the 2000s.

HUOM! Lista aakkosjärjestyksessä esittäjän mukaan, ei sen kummempaa paremmuusjärjestystä tai draamankaarta tällä kokoelmalla.

Alunperin lähdin kokoamaan listaa pelkällä jenkki- ja brittilistavaatimuksella, mutta lista kasvoi aivan liian isoksi. Tuo koostaessa huomasin kuitenkin, että brittien lista on huomattavasti monipuolisempi “hittibiisien” osalta – saarivaltiossa oli top 10 -hittejä määrällisesti yli tuplat Amerikkaan verrattuna – Jenkit tuntuvat tykkäävän huomattavasti enemmän ja pidempään samoista ralleista. Toki briteillä on paljon nimenomaan saarimaan omia artisteja listoillaan, mikä vaikuttaa huomattavasti kokonaismäärään.

Kun tuota listaa alkoi sitten karsimaan vielä Suomi-näkökulmasta, niin listalta putosi yllättävän paljon biisejä, joiden itse kuvittelin olleen isoja hittejä myös Suomessa – yllättävin oli varmaankin Santanan Smooth, mutta enpä olisi arvannut näidenkään jäävän pois Suomi-listalta: Avril Lavignen kaikki hitit, Green Day, James Blunt, Jennifer Lopezin kaikki hitit tai Snoop Doggyn Drop it Like It’s Hot (törkeen hyvä biisi muuten). Moni “iso hitti” näytti olleen hitti vain Atlantin toisella puolella – esim. 3 Doors Downin Kryptonite ei ollut brittien top 10:ssä ja Foo Fighters puolestaan pääsi vain brittilistalle.

Yleisesti 2000-luvun alun voi sanoa olleen hip hop /r&b -henkinen – alkuvuosilta on vielä jonkin verran tarjolla biisejä, jotka voi laskea dance-genreen. Rockia ei paljoa megahittien joukosta löydy. Vaikka väitinkin tuossa alkuun, ettei näitä biisejä ole tullut kuunneltua, niin toki iso osa näistä lopulliselle listalle päätyneistä on tullut kuultua jo siksi, että ne ovat olleet niin isoja hittejä  – kuullun ja kuunnellun ero kuitenkin tässä on se varsinainen pointti. Vajaan 100 biisin raakalistasta löytyi tosin monta biisiä, mitä en ollut edes kuullut, useimpien kohdalla en välttämättä edes halua kuulla enää. Kyllä välillä pistää miettimään oikein tosissaan, mikä siitä biisistä on tehnyt niin ison hitin.

Tällä 22 biisin Best of the Mega Hits -kokoelmalla on oikeastaan neljä biisiä, joita on tullut oikeasti kuunneltua muutenkin – Eminemin Lose Yourself, Gnarls Barkleyn Crazy, Gwen Stefanin Hollaback Girl ja OutKastin Ms. Jackson. Toki tuolla on muutama biisi minkä tiesi heti silmiin osuessa päätyvän tälle listalla – Kylie Minoguen Can’t Get You Out Of My Head on yksinkertaisen ärsyttävässä tarttuvuudessaan biisi mitä ei vain saa kirjaimellisesti pois päästä, Moulin Rouge -leffasta tuttu Lady Marmalade on hieno koveri ja Shaggy pitää ottaa mukaan aina, jos vain mahdollisuus on.

Muutaman artistin kohdalla koin jopa jonkinlaisen ahaa-elämyksen. 50 Centin P.I.M.P.-raitaan Curtisin lakooninen ja laahaava tyyli sopii hienosti. Tässä biisissä miehen gangsta-julistus saa ennemminkin koomisen kuin ylimaskuliinisen muodon – vai olenko muka ymmärtänyt 50 Centin täysin väärin, epäilen. Coldplayn Viva La Vidahan on myös oikeasti hemmetin hyvä biisi, vaikken tuota vinkunaa muuten ole jaksanut kuunnella pätkääkään. Flo Ridan Low-hitti on ehkä parasta perseenkeikuttelubilemusaa ja Katy Perryn biisit tuntuvat olevan yksinkertaisesti parhaita poppiraitoja 2000-luvulla.

Pari yllätystä tuli myös. Timbaland tekee järkyttävän tylsiä biisejä, jos hänen nimensä löytyy tekijälistalla ensimmäisenä, feat-osiossa mies puolestaan iskee kultaa jatkuvasti. Justin Timberlake ei näköjään olekaan tehnyt kuin pari siedettävää hittiä – olisikohan tuo SexyBack’kin jäänyt pois, jos Timbaland ei olisi featannut. Lady Gagalla on tosiaan vain pari siedettävää hittiraitaa ja Soniquen It Feels So Good (vaikka onkin julkaistu 90-luvun puolella, niin teki listahyökkäyksen vasta 2000-luvulla) on yllättävin megahitti jo tyylinsä puolesta.

Seuraavaksi pitänee käydä läpi 90-luvun hitit, sieltä löytynee jo myötähäpeän nostavia raitoja.

Kaikki 96 kappaletta, jotka löytyvät sekä jenkkien, brittien että Suomen sinkkulistan top 10:sta, löydät täältä Spotify-playlistinä. Luo ja jaa oma listasi.

BTW! Hieman ärsyttäviä nuo Youtuben “viralliset” videot, kun ne ovat aina clean-versioita. Eli jos haluat kirosanojakin mukaan, niin Spotify-biisit pitäisi olla originaaliversiot.