Historian siipien huminaa

Läjän vaikuttavimmat aikaansaannokset ajoittuvat 70-80-lukujen taitteeseen. Vuonna 1979 kolme Tornion ahdasmieliseen ilmapiiriin kyllästynyttä taiteilijaa päättivät saattaa maailmaan jotain repäisevää, jotain tuohon aikaan ja paikkaan nähden täysin odottamatonta. Dadaismista, surrealismista ja 70-luvun lopun brittiläisestä koneellisesta avantgardesta innostuneet Seppo Oförsagd, Pekka Ruth ja Äijälä ryhtyivät tuottamaan elektronista melumusiikkia Aavikon kone ja moottori -nimellä. Samalla punkmusiikin historiassa oltiin tullut siihen pisteeseen, että pyrittiin soittamaan yhä räyhäkkäämmin, yhä nopeammin. Tämän pyrkimyksen, jota ruvettiin kutsumaan hardcoreksi, konkretisoi yhtenä ensimmäisenä yhtyeenä maailmassa torniolainen Terveet kädet, jonka Läjä perusti yhdessä Tiimon, Piäskyn ja Peedron kanssa 1980. Tarve anarkiaan ei kuitenkaan sinänsä kummunnut poliittisesta kantaaottavuudesta, vaan musiikin äärimmäisyys oli arvo itsessään. Kyseessä oli myös vapauden ilmaisu. Kun kysyin Läjältä mitä avantgarde hänelle merkitsee hän vastasi:

- Kaipa se merkitsee sitä, että saa tehdä mitä huvittaa.

90-luvulla Äijälää pyydettiin laulamaan The Leo Bugariloves -nimiseen orkesteriin. Huoltoasemakasettien kitschahtavaa estetiikkaa vaalivaan ja mauttomuuksia viljelevän yhtyeen takapiruina häärivät 500 kg lihaa yhtyeestä tuttu Pupu Lihavisto ja Ruki Vehr. Nykyisessä Terveet kädet –kokoonpanossa kitaraa soittava Lene ja Läjä perustivat 90-luvun lopulla Sultans-nimisen bluesduon, jossa laulaja soittaa kitaraa ja kitaristi soittaa rumpuja.

Passiot

Bad Vugumin yhteistyössä Avannon kanssa julkaisema Passions of Läjä Äijälä on kaikin puolin edustava, ja huolella koostettu läpileikkaus poikkeuksellisen taiteilijan urasta. Tunnetumpien yhtyeiden lisäksi levy esittelee muutaman vähemmälle huomiolle jääneen Läjä-outouden, kuten 80-90-luvun taitteen Death Tripin, yhden miehen projektiksi supistuneen Billy Boyn sekä mystisiä huminoita ja biittejä tarjoilevan The Kolmannen.

Passions of Läjä Äijälä on myös siinä mielessä ansiokas kokoelma, että se saattaa cd-muotoon aikaisemmin vain epämääräisillä seiskatuumilla -jos ollenkaan- julkaistuja kappaleita. Läjän projekteja julkaisi alussa Ismon Karkean Brutaalit Aavikko Levyt (tuttavallisesti IKBAL) –niminen levy-yhtiö. Näistä legendaarisimmat, Aavikon koneen ja moottorin kaksi ensimmäistä singleä, TK:n Rock laahausta vastaan ja II sekä Billy Boysin kaksi seiskaa julkaistiin aikoinaan yksipuolisina kuriositeetteina. Nämä, sekä neljä revitystä Terveiden Käsien huikealta Ääretön joulu -EP:ltä löytyvät kaikki kokoelmalta ja ovat silkkaa klassikkokamaa. Uudemmasta tuotannosta ei voi sivuuttaa The Leo Bugarilovesin mahtavaa Absoluuttinen mies -hittiä. 38 raitaa 79 minuuttia Läjää ei jätä kylmäksi. Taiteilijaa itseään levy miellyttää myös.

- Siinä on oikeastaan kaikesta mitä on julkaistu jonkinlainen näyte. Se on minun mielestä oikein hauska levy. Aika monipuolinen voisi sanoa. Siinä on osa sellaista mitä ei tule koskaan soitettua livenä. Jos olisi odottanut vielä viisi vuotta olisi tullut vielä parempi. Kun tulee noita omia äänityksiä tehtyä, eikä niitä oikein kukaan julkaise missään, niin on tuo hyvä paketti.

Kaksikymmentäviisivuotisen uraan mahtuu siis mitä kummallisempia bändejä ja projekteja. Mutta onko jokin niistä erityisen lähellä taiteilijan sydäntä?

- Oikeastaan kaikki. Osa vaan on vuosien päästä, ja osa tällä sekunnilla. Kaikki ovat tietyllä tavalla klassikoita. Osaksi on huonoja biisejä, mutta muuten ne on ihan hyviä. Ei tarvitse hävetä.

Estetiikka

Mitä yhteistä näin erilaisissa yhtyeissä voisi ajatella olevan? Mikä on se Läjä-tekijä niissä? Mistä tässä musiikissa oikein on kyse?

- Minä yritän pelkistää tietyn musiikkityylin sellaisiin äärimmäisyyksiin. Se sellainen paras kohta tietystä musiikkityypistä, se minua kiinnostaa.

Monotonisuus ja maailman mielettömyys on mainittu toistuviksi teemoiksi Läjän musiikissa.

- Joo, on se osaksi. Se levy on vähän sinne päin kuvaava. Itselläni on varmaan sellainen homma, että pitäisi tehdä hirveän paljon mahdollisimman äkkiä ja mahdollisimman erilaista. Sitten se helposti levahtaa.

Läjän musiikkia kuunnellessa tulee useasti mieleen, että se on musiikkia, jota ei pitäisi olla. Miehen kaikkia sovinnaisuuden, maun ja taiteen rajoja itsepäisesti uhmaava asenne lienee keskeisin viehätys. Silti monia Läjän projekteja voi kuunnella puhtaana ääniherkkuna ilman intellektualisoivaa näkökulmaa. Musiikista puskee läpi viehätys erikoisiin ääniin ja äänimaisemiin, mutta myös selkeä mieltymys toistoon. Death Tripin junnaavuus, Aavikon koneen ja moottorin pulputtavat hälyloopit ja Sultansin primitiivisen monotoninen blues-poljento... toistuvuus on elementti, joka hmm... toistuu Läjän tuotannossa.

- Se on vaan tietynlainen luonteenpiirre. Minua kiinnostaa sellainen tietynlainen jatkuva, oli se mikä tahansa, tai sitten hirveän nopea. Sellainen yksinkertainen ja puhdas, oli musiikkityyppi mikä tahansa. Oikeastaan minua kiinnostaa hirveän pitkä musiikki, joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Jonkinlainen hurmos tulee siitä. Itämaan viisaat saa sellaisen hurmoksen aikaan, esimerkiksi pyörimällä ympäri hirveän nopeasti. Siitä tuleva humina, ihmisen ääni... minä yritän saada sellaisen transsitilan aikaiseksi.. Joskus onnistuu joskus ei. Tulee sellainen hysteria, äänet puuroutuu päässä ja alkaa pyörryttää muttei pyörry. Se on sellainen humalatila.

Avannossa

Vuoden 2004 Avantofestivaaleilla Läjä Äijälän elämäntyö nostettiin yhdeksi tapahtuman pääteemaksi. Monista Läjä-kokoonpanoista esiintymään valikoituivat Aavikon kone ja moottori, Sultans ja The Leo Bugariloves.

- Ne on ehkä vähän mielenkiintoisempia orkestereita näistä minun lukemattomista orkestereista. Ne on tavallaan monipuolisempia. Ei välttämättä tiedä oikein mitä on tulossa. Terveitten käsien ja muiden kohdalla tietää jo minkä tyyppistä musiikkia ne on.

Näissä kokoonpanoissa on myös oletettavasti enemmän improvisaation varaa.

- Varsinkin Sultansin keikalla oli aika paljon sitä ”tulee mitä tulee” -meininkiä. Oikeastaan jokainen biisi oli vähän sellainen, että ei tiedä oikein mitä tässä soittaisi. Lenekin vähän katsoi, että hmm, koska loppuu, koska alkaa mitäkin. Samoin oli Aavikon koneen ja moottorin kanssa. Se voi jatkua hyvinkin pitkään tai sitten ei.

Tällä kertaa ei jatkunut hirveän pitkään. Aavikon koneen & moottorin uran toinen keikka Mocambo-klubilla kesti noin 20 minuuttia.

- Juu. Se loppui silloin, kun oli sovittu, sellainen sopiva aika.

Omasta mielestäni olisi ollut asiallisen anarkistista täräyttää TK-setti Avanto-kontekstiin.

- Juu olisihan se, mutta en tiedä. Eivät halunneet. Tavallaan Sultans siinä välillä rävähti mukavasti korvaan. Epäsointuja, epämusiikkia. TK on vähän erilaisempi. Se on rokkibändi.

Sultans, jota voisi kuvailla hyvinkin epäjazzmaiseksi, esiintyi nimenomaan jazzklubilla, eli UMO Jazz Housessa.

- Se oli hyvin mielenkiintoista. Alussa kyllä hieman jännitti, mutta tosi hyvä paikka, tosi hyvä keikka oli loppujen lopuksi. Se oli parempi kuin luulin, koska odotin hirveän huonoa.

Monet pitävät Läjä Äijälää elävänä legendana. Legendaarisuus ei kuitenkaan istu pohjoisen miehen karun vaatimattomaan luonteeseen.

- Se on vähän hauskan kuuloista, koska itsestä ei tunnu... alkaa vain ahdistaa. Kun tarpeeksi pitkään vääntää... kai se on sen takia sitten. Ei se ole oikeastaan sen kummemmin minua vaivannut. Onhan se ihan hauskaa, jos joku nuori mies kiinnostuu tuosta möykästä.

Tulevaisuuden kohinaa

Terveet kädet ovat pysyneet taskuissaan pitemmän aikaa, mutta aktivoitumista olisi kuitenkin luvassa.

- Tuossa tuli nähtyä Maikekin täällä Helsingissä. Ei kai tässä mitään, ruvetaan treeniaikoja sopimaan, uutta levyä suunnittelemaan ja vastaavaa. Tässä on ollut hiljaista pitkän pitkän aikaa. Kun kaikki asuu eri kaupungeissa, ja on työvuorot, niin kaikki menee hieman ristiin ja rastiin. Ja kun ei ole ollut julkaisijaa tai keikkamyyjää, niin se on jäänyt etupäässä pois. Silloin tällöin ollaan käyty treenaamassa, ehkäpä tässä jossain vaiheessa jotakin mielenkiintoista. Me ollaan ehkä menossa vähän taaksepäin. Rujompaa ja nopeampaa. Sellainen hevimetalliosasto voisi pikkuisen siirtyä historian kirjoihin Terveitten käsien puolesta

Uusia projekteja ei listan jatkeeksi ole tiedossa.

- Eipä oikeastaan. Tuossa Lenen kanssa vaan innostuttiin, että aletaan soittaa ihan oikeasti näitä kahden hengen bändejä. Mehän soitetaan The Kolmas nimellä kanssa. Jotain ihme kummaa kohinaa... Saapi nähdä.

Läjä Äijälän kone ei siis osoita hiljentymisen merkkejä. Jäämme odottamaan odottamatonta. Sillä välin voi käydä lukemassa Läjän edesottamuksista Avannossa täältä, täältä ja täältä.