Amon Amarth – viikingit klubilla

2.10.2009 Tavastia, Helsinki

Amon Amarth ei ole Suomen suunnalla juuri klubikeikkoja tehnyt, vaikka yhtyeen livekuntoa onkin ehditty todistaa erilaisilla ulko- ja sisäfestivaaleilla. Viikinkiviisikon musiikki ei tosin koskaan ole ollut niin synkkää, että auringonpaiste ja raitis ilma olisivat esiintymisen kannalta täysin katastrofaalisia – itse asiassa festariympäristö on ollut tietyssä mielessä jopa parempi. Tavastian täyteen ahdettu tupa ja hikinen ilmapiiri tehostivat toki tunnelmaa, mutta hieman sivusta tai yläkerrasta seurattuna musiikki tahtoi puuroutua niin, että biisien leadkitaroita sai kaivella ulkomuistista.

Settilista painottui luonnollisesti tuoreeseen pitkäsoittoon, jolta kuultiin nimikkoraita Twilight of the Thunder Godin lisäksi Tattered Banners and Bloody Flags, Guardians of Asgaard, Varyags of Miklagaard, Live for the Kill sekä bändin parhaimmistoon lukeutuva Embrace of the Endless Ocean, joka ei jostain syystä kuulu vakiokalustoon. Kuten levylläkin, Guardians of Asgardia varten apuriksi rekrytoitiin lämmittelijän virkaa toimittaneen Entombedin laulaja L. G. Petrov, jonka notredamelaisen kumartunut esiintyminen kaksimetrisen Johan Heggin rinnalla sinetöi liikuttavasti ihmisrodun ja hobittien monisatavuotisen yhteistyön. Live for the Killin aikana taas lavalle saapasteli Apocalyptican Perttu Kivilaakso, jonka soolo-osuus oli liikaa humaltuneen suomalaisyleisön rytmitajulle. Polyrytmisestä taputuksesta huolimatta mies jäi vielä Embrace of the Endless Oceanin ajaksi veivaamaan selloaan ja pyörittämään tukkaa ihmismyllyn lailla.

Jo seitsemän levyä tehneen orkesterin settiin mahtui toki vanhempaakin materiaalia, kuten pakolliset nostatusbiisit Death in Fire ja Victorious March (joista jälkimmäisen voisi vihdoin korvata monin verroin mielenkiintoisemmalla Friends of the Suncrossilla). Keskinkertaiselta The Crusherilta kuultiin keskinkertainen avausraita Bastards of a Lying Breed, kun taas huomattavasti onnistuneemman The Avengerin kappaleet loistivat poissaolollaan. Toisin kuin yleensä valinnat encorea varten eivät olleet täysin ennalta-arvattavia: Cry of the Blackbirds ja etenkin keikan päättänyt The Pursuit of Vikings eivät tulisi ensimmäisenä mieleen bändin suurimmista hiteistä puhuttaessa. Yleisö vaikutti kuitenkin tyytyväiseltä illan saldoon, ja Hegg jaksoikin kiitellä suomalaisia vuolaasti juomasarven kallistelunsa lomassa.

Mahdollisesti jotain samankaltaista