All Will Be Quiet: On the First Day – eteeristä post-rockia maailmanlopun maisemissa

Lionheart Records, 2012

Lahdesta Helsinkiin siirtynyt All Will Be Quiet oli ennakkoon täysin tuntematon nimi. Ryhmän musiikkia on kuitenkin kuvailtu melodiseksi ja eteeriseksi indie rockiksi, josta löytyy myös post-rockin vivahdetta. Koska kyseiset genret osuvat omaan mukavuus-sektoriini, päätyi ryhmän esikoisalbumi levylautaselleni.

Ensimmäinen vaikutelma maalasi eteeni kuvan, joka pitkälti löytyy myös levyn kannesta. Kiireetöntä fiilistelyä, kirkasta päivänpaistetta ja tiettyä rentouden tuntua, joka saa kuin huomaamatta hamuamaan täydellisen viileää drinkkilasia viereltään. Toisaalta kaikki tarvitsevat suojalaseja, sillä jokin on pahasti pielessä – ja moni asiahan on tätä nykyä enemmän tai vähemmän vinksallaan tässä ylikansoitetussa, ylisoditussa ja ylikäytetyssä maailmassamme.

Kyseisestä huolestuneisuudesta kumpuaa myös koko albumin kattava teema, sillä vaikka musiikki onkin toivoa nostattavaa, seuraavat kannet katsojat aavikolla tehtävää ydinkoetta. Onneksi valoa tunnelin päästä ei ole vielä sammutettu kustannuspoliittisista syistä.

Levyn äänimaisema on suuri, suorastaan laajakangasmainen, mutta yhtye ei usko mihinkään musertavan massiivisiin äänivalleihin, joten suurimmatkin ääniseinät ovat korkeudestaan huolimatta kuulaita ja valoisia. Ryhmä tasapainoilee popmaisen tarttuvuuden, rock-runttauksen ja eteerisen leijunnan välimaastossa taitavasti siten, että kappaleet vaikuttavat ja tarttuvat.

Albumin ongelmaksi nousee kuitenkin lopulta liika pituus, sillä etenkin kaksi viimeistä, ja samalla levyn pisintä, raitaa eivät enää kanna täyttä matkaa. Näin nousujohteisesti käynnistynyt kiekko lähtee lopussa harmillisesti hajoamaan. Aineksista olisi kuitenkin saanut kasaan sen verran jykevän EP:n, että ryhmän nimi on parempi painaa mieleen vastaisuuden varalle.

3/5

Mahdollisesti jotain samankaltaista