Alcest – ääniä toisesta maailmasta

29.09.2010 Kuudes Linja, Helsinki

Toisen täyspitkänsä hiljattain julkaissutta Alcestia kuvaillaan monesti black metalin ja shoegazen yhdistelmäksi. Bändiä tuntemattomalle se voi kuulostaa tekaistulta, mutta totta puhuen kuvaus on melko osuva. Alcestin musiikki on tunnelmallista, uneliasta, tarttuvaa – ja niin perin ranskalaista.

Suhteellisen täyteen pakkautunut Kuudes linja oli bändin ja yleisön kannalta sopivan intiimi keikkapaikka, ja takarivistä kuultuna sounditkin olivat kohdallaan. Toki joitakin sovitusratkaisuja oli jouduttu panemaan live-esiintymistä varten uusiksi. Souvenirs d’un autre Monden monikerroksinen ja utuinen äänimaailma kuultiin alkuperäistä riisutummassa muodossa, mutta kaikki olennainen oli silti mukana heleitä lauluja myöten. Huvittavaa kyllä vokaalien korkeammista sävelistä vastasi miespuolinen, Finntrollin riveistä karanneen mörököllin näköinen kitaristi.

Jos ensimmäisen pitkäsoiton haikea ja eteerinen maalailu toimiikin levyllä paremmin kuin tuoreen Écailles de Lunen kasarigoottivivahteinen ilmaisu, livenä tilanne oli melkeinpä päinvastainen. Suoraviivaisemmissa kappaleissa oli enemmän tarttumapintaa, ja vaikka puhdas laulu kuulostikin miellyttävältä, se ei vetänyt vertoja Neigen raastavalle rääkymiselle.

Viimeisenä kuultiin Le Secret’ltä poimittu Elevation, mikä oli sinänsä yllättävä ratkaisu, sillä Alcestin vanha materiaali tuskin oli suurimmalle osalle tuttua. Encorea ei herunut, vaikka yleisö eittämättä jäikin janoiseksi tunnin kestäneen setin ja backstagen briejuustoakin suolaisemman lipun hinnan jälkeen. Nyt kun Blow Up that Gramophone on onnistuneesti taittanut ensimmäisen patongin, herää kysymys: milloin ranskablackin äpärälapsi Peste Noire saadaan Helsinkiin?

Mahdollisesti jotain samankaltaista