Aarne Schmitt: Time for All Tales – Indie-rockia tummien pilvien alla

Honeybaby Records, 2012.

Saksalaissuomalainen lauluntekijä Aarne Schmitt maustoi syyskuun alussa pohjolan indiesoppaa toisella pitkäsoitollaan Time for All Talesilla. Tamperelaisen kultakutrin tyyli on päivittynyt sähköisemmäksi kolmen vuoden takaiselta debyytiltä Where New Light Shinelta.  Uudella albumilla akustinen kitara on heivattu kaatopaikalle ja tilalle on raahattu tummasävyistä energiaa, esimerkiksi Lovexista lainatulla rumpalilla, Juho Järvensivulla.

Time For All Talesilla liikutaan tummien pilvien alla varsin dramaattisissa maisemissa – toisinaan turhauttavuuteen asti. Energinen synkistely toimii toki tiettyyn rajaan saakka ja välillä kovin vakuuttavastikin. Schmittin kirkas ääni pommittaa parhaimmillaan, kuten Soul Collidessa ja valloittavassa Equationsissa, varsin tehokkaasti laulajan sielunmaisemaa kuulijan tajuntaan. Pitkän päälle dramaattisuus hiipii kuitenkin painostavan ja lopulta ahdistavan puolelle. Etenkin Beware of The Vultures kiskoo Tammerkoskella seilailevan kuulijan pinnan alle ihmettelemään vedenalaista – varsin riipivää – maisemaa.

Levyn edetessä, tummien pilvien hälvetessä ja Wee Small Hoursin auratessa synkistelyn jälkeen tilaa auringonvalolle, paljastuvat Schmittin vahvuudet. Poukkoilevat indierallit ja hyväntuulinen energia nostavat hymyn huulille ja jättävät aurinkoisen kaiun pääkoppaan. Let Me Be Lost loistaa kappaleista kirkkaimpana huimaavalla kertosäkeellään, joka vetää vertoja Wembleyllä kieppuvien kokoonpanojen viritelmille. Samaa kuplivaa ja hyväntuulista energiaa tarjoaa Isabel (Truth Wears Feathers) sekä paikoittain Aeronaut ja Equations. Pilkahduksia aikaisemman levyn akustisella kitaralla folkkailusta tarjoaa mainitun Wee Small Hoursin lisäksi dramaattisen huikeasti rullaileva Fashes.

Hyväntuulinen, räiskivä tunnelmointi hyytyy kuitenkin ikävästi muutamaan kappaleeseen. Kokonaisuudessaan albumi hylkää kuulijan sateisen ja tumman taivaan alle kurkistelemaan kämmenensä alta josko se aurinko vielä pilkahtaisi esiin. Vaikka Schmittin leiskuva dramatisointi paikoittain toimii, mahalaukun tienoille ujuttautuu nälkä valoisampia kappaleita kohtaan.

3/5

Mahdollisesti jotain samankaltaista