A.R.G. : Entrance – Poronkusemien päässä thrash-klassikosta vol.1

Megamania 1989 / re-issue: Spinefarm 2012

Stormtroopers of Death-henkisesti nimetty thrash metal-yhtye A.R.G. (otaksutusti lyhenne sanoista Ancient Rotten Graveguards) perustettiin Kuusamossa vuonna 1985. Koillismaalaisittain porometalliksi musiikkityylinsa genrettelemä yhtye nousikin ’80-’90-lukujen taitteessa  Stonen ja Airdashin rinnalla yhdeksi uraa uurtavaksi speed-thrash-yhtyeeksi kotimassamme.

Edellä mainittuihin etelän thrash-yhtyeisiin verrattuna A.R.G.:n sointi oli rujompaa, vähemmän siloteltua ja enemmän kallellaan alkuaikojen suttuiseen death-metalliin. Debyyttialbumillaan yhtyeen humoristisia sävyjä sisältävä metelöinti kaikuu viitteitä etenkin varhaisen S.O.D.:in  Exodusin, Slayerin, Possessedin ja Celtic Frostin suuntaan. Kotimaisista yhtyeistä voisi verrata aikalaiseensa, sotkamolaiseen, edesmenneeseen Stillborniin.

A.R.G.:n perustivat kitaristi Jari Kelloniemi ja rumpali Pasi Takkula vuonna 1985. Kokoonpano vakiintui paria vuotta myöhemmin kun basisti-laulaja Tepa Karjalainen ja kitaristi Vesa Säkkinen liittyivät yhtyeeseen. A.R.G. voitti Pohjois-Suomen bändimestaruuskilpailun vuonna 1988 ja pääsi voiton ansiosta levyttämään ensisinglensä Aggressive Confessor, jonka tuotti Zero Nine -yhtyeen Mara Mäntyniemi. Single myi hyvin ja nousi singlelistan kärkipäähän, ja yhtye pääsi näin tekemään ensimmäistä varsinaista studioalbumiaan. Kyseinen single on luonnollisesti lisätty bonukseksi Entrancen uudelleenjulkaisun kylkeen bonukseksi. Jostakin käsittämättömästä syystä se kuitenkin jätettiin pois debyyttialbumilta. Soundipoliittisestikin ko. single hakkaa kirkkaasti debyyttialbumin laadullaan.

Spinefarm Records on tehnyt omanlaisensa kulttuurityön julkaisemalla yhtyeen koko tuotannon kattavan kaksi albumia ensi kertaa CD-muodossa. Entrancen uusiopainos on höystetty lisäksi aiemmin ainoastaan seiskatuumaisilla singleillä julkaistuilla kappaleilla, totta kai uudelleen masteroituina versioina. Vaikka Entrance sai jo aikoinaan kritiikkiä soundeistaan niin jäseniltä kuin lehdistöltäkin, se nosti yhtyeen tunnetuksi ympäri Suomea ja mahdollisti sen tekemään kiertueita ympäri maata sekä esiintymään isoilla festivaaleilla debyyttilevynsä julkaisun päivinä.

A.R.G.:n debyyttilevyllä kappaleet ovat kimurantteja, mutta teknisesti ontuva ja kiilaileva yhteissoitto vesittävät lopputuloksesta paljon. Kuitenkin aikakauden henkeen kuulunut punk-henkisyys ja turhan ryppyotsaisuuden karttaminen huomioon ottaen löytyy yhtyeen soitosta hellyttäviäkin piirteitä. Albumin kappaleet progressiivisine rakenteineen ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta tylsiä ja sekavia riffinippuja, joista on vaikeaa ja erittäin raskasta yrittää saada minkäänlaista otetta.

Nuoruuden vimmaa ja energiaa paketista kyllä löytyy, mutta sävellystaitojensa puolesta yhtye oli vielä debyyttilevynsä aikana auttamattomasti demobänditasoa. Vasta levyn ehtoopuolelta löytyvät Prevailing Sickness ja Foul Vigour ovat oikeastaan levyn ainoita säväyttäviä riffejä sisältäviä, ehyiksi luonnehdittavia kappaleita.

Nyt kun yhtye on uudelleentulemisensa myötä keikkaillut ja joissakin medialähteissä lupaillut jopa uutta materiaalia poropeukaloille, olisi yhtyeen viimein kypsä aika tehdä edes siedettävää thrashia, mikäli sen rahkeet siihen riittävät.

1/5

A.R.G. livenä!:

29.06.12 Tuska Open Air, Helsinki

Mahdollisesti jotain samankaltaista