80-luvun pieksentää jäähallissa

img_6722

Aina eleetön Mustaine

European Carnage Tour 2011: Slayer ja Megadeth
17.3.2011. Helsinki, Jäähalli

Kuvat: Nelly Tatti

80-luvun thrashin big four vihdoin soitti yhdessä viime kesänä Bulgariassa ja tälle kesällä neljän suuren yhteiskeikkoja on sovittu useammalle Sonisphere-keikalle. Suomen Sonisphere kutistui Helsiinkiin siirron myötä yksipäiväkseksi, eikä paikalle ennakko-odotuksista huolimatta ole vielä saatu ainuttakaan meganelikosta. Tätä vääryyttä paikattiin viime viikolla Helsingin jäähallissa Megadethin ja Slayerin yhteiskeikalla. Omasta mielestäni em. kaksikko on tällä hetkellä nelikon vireimmässä kunnossa, joten lähdin mielelläni jälleen kerran katsastamaan nuoruuteni suosikkeja keikalle.

Ilmeisesti koko kiertueella illan aloittaa Megadeth. Liekö syynä Slayerin tappava 80-luvun livemaine, jolloin bändi soitti kaikki muut suohon lämmittelijän paikalta. Itselleni tämä oli Megadeth-keikka numero neljä. Edellisellä kiertueella saimme nauttia lähes kokonaisuudessa 90-luvun sooloraamatun Rust in Peacen. Tälläkin keikalla kuultiin levyn kolme avainraitaa Holy Wars, Hangar 18 ja Tornado of Souls, muutoin keikka setti noudatti lähes identtisesti viime vuoden Tuska-keikkaa.  Vaikka en liiemmin Megadethin viimeisimmistä levyistä pidä, Trust-viisu toimi osuvana avauksena koko keikalle. Wake Up Dead ja In My Darkest Hour ovat edelleen veret seisäyttäviä thrash-raitoja, joita ajan hammas ei onnistu nakertamaan. Tämän jälkeen vuorottelun uuden ja vanhan välillä pilasi osittain keikkakokemusta. Hivenen tarkemmin olisivat voineet miettiä settilistan järjestyksen. Sen sijaan keikan viimeinen puolituntinen oli huimaa hittiputkea joka huipentui encoren Peace Sells / Mechanix -medleyhyn.

Koko Megadeth nelikko oli armottomassa soittokunnossa ja itse Mustainen usein parjattu laulusuoritus oli sekin tiukassa iskussa. Ennen keikkaa hallilla liikkunut huhu edellisen illan lyhyestä Venäjän keikasta oli todistettavasti silkkaa nettitrollausta. Megadeth soitti vain 14 kappaletta. Niin kovassa iskussa bändi oli, että mielelläni olisi kuullut muutaman lisääkin.

img_7062-copy

King on kingi!

Myös Slayer on viime vuosina käynyt useasti Suomessa, mutta pitää muistaa, että bändi ei koskaan kultakautenaan käynyt kotimaassamme. Ensimmäistä kertaahan Slayer-huumaa koettiin vasta 1998 juhannuksena Nummirockissa. Edellisen kerran näin myös Slayerin Tuskassa 2008.

Slayer tuuttasi tuttuun tapaan käytännössä aina soitetut viisut Dead Skin Mask, Mandatory Suicide, War Ensemble sekä pakolliset merkkipaalut Raining Blood ja Angel of Death. Chemical Warfare ja Seasons in the Abyss jäivät sentään tällä kertaa soittamatta. Mukavana yllätyksenä vanhoista biiseistä kuultiin Antichrist, Black Magick ja Silent Scream.

Huolestuttavin seikka, joka on ollut jo havaittavissa useiden vuosien ajan Slayerin-keikoilla: totaalisen intensiteetin puute. Aina äärinopean kappaleen jälkeen bändi pitää taukoa tai Araya höpöttelee tuttuja mukavia yleisön kanssa, jotta jaksetaan taas soittaa seuraavat pari biisiä. Tästä syystä keikoista ei saa enää samanlaista tappavaa hurmosta vuosien takaisiin keikkoihin. Menkääpä vaikka Convergen keikalle niin tiedätte mitä tarkoitan. Tunti totaalista turpaanvetoa ja takki täysin tyhjäksi.

Onneksi sentään viimeinen vartti tuutattiin yhteen menoon. Slayerinkin tyytyi soittamaan vain 16 biisiä. Vertailuna vuoden 2008 Unholy Alliance -kiertueella Tampereella soitettiin hulppea 22 kappaletta. On siis pakko jatkaa ikuista spekulointia. Kuinka kauan ukot jaksavat soitaa? Soittotaukojen lisäksi Hannemannia tuurasi Helsingissä Exoduksen Gary Holt ja Arayakin vieraili sairaalassa kiertueen aikana. Holtille täytyy antaa täydet pisteet tuuraajan pestistä. Jeffin soolot tippuivat häneltä lähes täydellisesti ja muutenkin Gary toi uudenlaista puhtia Slayerin vakiosuoritukseen.

Kaikesta huolimatta Slayer on edelleen kova live-bändi ja aina löytyy metallidiggareita, jotka vihdoin todistavat  ensimmäistä kertaa elävänä 80-luvun kovimman metallibändin. Slayerin ikuiset thrash-klassikot eivät jätä yleisöä koskaan kylmäksi.

Gary Holt

Gary Holt tuurasi hienosti Hannemannia

Megadeth

Trust
Wake Up Dead
In My Darkest Hour
She-Wolf
Hangar 18
A Tout Le Monde
How the Story Ends
Poison Was the Cure
Head Crusher
Tornado of Souls
Sweating Bullets
Symphony of Destruction
Peace Sells / Mechanix
—————–
Holy Wars… The Punishment Due

Slayer

World Painted Blood
Hate Worldwide
War Ensemble
Postmortem
Hallowed Point
Dead Skin Mask
Silent Scream
The Antichrist
Americon
Payback
Mandatory Suicide
Temptation
————
South of Heaven
Postmortem/Raining Blood
Black Magic
Angel of Death

Mahdollisesti jotain samankaltaista