17 vuotta sitten – The Smashing Pumpkinsin Mellon Collie teki pesän sydämeeni

Sanovat, että tiivistämällä Mellon Collie and the Infinite Sadness -levystä saisi täydellisen paketin. Paskat. Sama kuin amputoisin yhden raajoistani.

Se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä: Näin monien muiden tapaan, kun MTV:llä soi Bullet with Butterfly Wings. Hankin levyn – tai oikeastaan nauhoitin sen kasetille – mutten kokenut sen suurempaa hurahdusta. Kului pari vuotta. Moni asia muuttui. Aloin tehdä uudelleen tuttavuutta levyn kanssa, ja siitä tuli vaivihkaa erottamaton osa elämääni.

Mellon Collie osui juuri sopivaan hetkeen. Jo mainittu hitti kanavoi teini-iän aggressioitani, mutta levy piti sisällään paljon enemmän. Se tarjosi helpotusta olotilaani, kun olin vuosikaudet masentunut. Se oli hetken aikaa ainoa lohtuni maailmassa.

Voiko kukaan vastustaa levyn avaavaa instrumentaalia ja sitä seuraavaa Tonight, Tonight -klassikkoa? Kenen alahuuli ei väpätä To Forgive -kappaleen kohdalla? Toista laitaa edustavat rupiset Tales of a Scorched Earth, X.Y.U. ja Bodies.

Minkään muun albumin kohdalla ei suosikkikappaleeni ole vaihtunut yhtä monta kertaa. En voi edes nimetä suosikkiani. Kaikkiin liittyy läjäpäin muistoja. Voiko jonkin niistä nostaa muita tärkeämmäksi? Albumilla ei ole ainoatakaan kuollutta hetkeä, ja sen tunneskaala on huikea. Kuuntelen levyä nykyisin vain harvoin. Se on vaikeaa, sillä henkinen tasapainoni on kuuntelun aikana harvinaisen hutera. En voi koskaan olla varma, millainen vaikutus kappaleilla minuun on.

The Smashing Pumpkins muokkasi musiikkimakuani mahtipontiseen ja dramaattiseen suuntaan. Se ei sortunut albumilla tyhjään paisutteluun, vaan kappaleiden ydin on kaikkea muuta kuin ontto, se on vereslihainen.

Smashing Pumpkins ei tyytynyt äänittämään vain tupla-albumillista materiaalia. Kaikkiaan sessioiden aikana nauhalle tarttui vajaat kuusikymmentä kappaletta. Niitä julkaistiin sinkuilla ja aina yhtä suuruudenhullulla The Aeroplane Flies High -boksilla. Monta hienoa vetoa jäi myös albumin ulkopuolelle.

Maailmaani on mahtunut monia mainiota levyjä, mutta vain yhdelle on suotu aivan erityinen erikoisasema. Ja vain yhdestä on täysin mahdotonta kirjoittaa objektiivisesti.

Mahdollisesti jotain samankaltaista